Viimeinen vuosi

Aloitin karppaamisen ja tämän blogin keväällä 2011. Suomen johtavat asiantuntijat kertoivat silloin valtakunnan mediassa, että karppaajat tämän rasvapitoisen ja epäterveellisen ruokavalion johdosta kuolevat viiden vuoden sisällä aloittamisestaan.

Koska minulla on nyt viimeinen elinvuosi menossa, ajattelin vähän katsella taaksepäin, mitä sitä on tullut tehtyä. Painoa on toki pudotettu oikein urakalla. Mutta rehellisyyden nimissä todettakoon, että välillä on päässyt käyrä nousuun. Joskus omaa huolimattomuutta ja toisinaan ihan rahattomuutta. Jos ei ole rahaa kuin kaurapuuroon ja makarooniin, sillä ei paljon karpata, tosi on. Mutta muutamista rajuistakin vastoinkäymisistä huolimatta tärkeintä on, että olen pystynyt koko ajan elämään ilman lääkitystä diabeetikkona jolla verensokeri on ollut kuin tasainen viiva.


Tärkeimpiä positiivisia kokemuksia lääkkeettömyyden lisäksi on se, että kaikenlaisista pikku vastoinkäymisistä huolimatta elämä on kivaa. Olen saanut paljon uusia tuttavia, ystäviä ja näkökulmia asioihin, erityisesti facebookin kautta. Kuitenkin yhteinen nimittäjä on ollut karppaus. Ilman karppausta olisi jäänyt moni ihminen kohtaamatta ja luultavasti Pyhä Pietari olis se merkittävin kohtaaminen ollut tässä 4 vuoden aikana.

Hieman olen alkanut epäilemään noita vanhoja asiantuntija lausuntoja. Jotenkin ei tunnu siltä että olisin juurikin pian oikaisemassa koipeni ja siirtymässä toiseen hiippakuntaan nauttimaan porkkanaa altapäin maata. Fiilikset on hyvät, ja usko tulevaankin ihan kohdallaan ja positiivinen. Mutta siltä varalta, että asiantuntijat ovat oikeassa, olen varautunut siihen että lähtö on lähellä.

Ajan henki on kuitenkin muuttumassa. Ei siksi, että Suomessa olisi jotenkin tutkijat tai yliopistot muuttaneet mieltään ja hyväksyneet rasvakammon satuiluksi, vaan sitä kautta että näin ovat tehneet aika monet kansainvälisten isojen yliopistojen tutkijat. Tosin meillä Suomessa vielä enemmän asiaan vaikuttaa julkisuuden henkilöiden ulostulo asian tiimoilta. Viimeisimpänä viihdetaiteilija Kalliala joka kaikkien yllätykseksi "parani" vaivoistaan hiilihydraatteja rajoittamalla.

Karppaajia valtaväestö ei usko ja lehtien juttuja epäilevät mutta kun kaikkien rakastamat viihdyttäjät tulevat kaapista ulos, tomerinkin peräkammarin poika ainakin miettii että mitä hemmettiä nyt tapahtuu. Ja hyvä niin. Ei ole pakko uskoa kaikkea mitä sanotaan, mutta on hyvä kyseenalaistaa silloin kun ristiriitaista tietoa tarjotaan. Asioilla kun on aina kolme puolta. Minun näkemys, sinun näkemys ja kiistaton fakta.

Lisää tekstiä pakkaa tulemaan taas.. aina siihen sakka kun kupsahdan karppikuoleman tai sitten vielä ensi vuonnakin ;) ps. Sanokaa tuolle kuvan kaverille jos näette, että ihan turha sitä on ainakaan mulle vielä kaivella.