Stalinin aika

Oluen myyntiin suunnitellaan uusia rajoituksia. Uutinen on varmasti tavoittanut ihan jokaisen jo tähän mennessä, joten voin hyvin kommentoida asiaa. Ja vaikka nopeimmat jo ajattelivat vaikka mitå, tunnustan etten juo olutta. En ole koskaan ollut oluen ystävä enkä usko että tulen olemaankaan joten asia ei sillä tavalla ole minulle tärkeä ettenkö saisi olutta sitten jos sitä haluan.

Mutta asia kiinnostaa siksi, että edelleen meidän päättäjien on vaikea hyväksyä sitä tosiasiaa, ettei nämä rajoitukset ja kiukuttelut auta paskan vertaa niihin ongelmiin joita alkoholi aiheuttaa. Ei sitten tippaakaan. Joka muuta uskoo, kusettaa vain itseään.


Meillä alkoholista suurimman osan kuluttaa 10% väestöstä ja tuosta osuudesta pieni prosentti on ne jotka aiheuttavat ongelmia. Mutta koska meillä on jo alakoulusta opetettu tapa, yden munatessa kaikki kärsii, on sitä sosiaalitanttojen ja ääripää margettojen edelleen pakko yrittää. Rangaistaan 99% väestöstä koska 1% aiheuttaa ongelmia. En ole tällaista ajatusmallia koskaan hyväksynyt enkä tule hyväksymään jatkossakaan. En koulumaailmassa sen enempää kun esimerkiksi kaljan myynnissä. Aivan sama minkälaisia aivopieruja ministerit suustaan päästävät.

Valinnan vapaus siitä milloin haluan olueni ostaa, kuuluu minulle eikä kenellekkään muulle. Jos joku kusipää kännissä sählää, miksi minua rangaistaan siitä ja rajoitetaan vapauttani ostaa ostokseni silloin kun se minulle parhaiten sopii. Tai miksi siitä rangaistaan kauppiasta, tuota yrittäjää, joka työllä ja tuskalla koettaa kaikesta hallituksen toiminnasta riippumatta saada leipänsä yrittämällä ja siinä sivussa tarjoaa sen vielä monelle muullekkin.

Tällainen tsaarin aikainen syyttömien rankaiseminen muutaman idiootin toilailusta ei kuulu oikeus- eikä sivistysvaltioon. Ainoa keino tällaisen tavan kitkemiseksi on muistaa seuraavissa vaaleissa, ketkä ovat ne henkilöt joiden aika kului kaljan myynnin pohtimisessa sen sijaan, että yrittäjien ja työllistävien tahojen toimintaan olisi laadittu lisää edellytyksiä onnistua. 

Hyvin pitäisi olla maassa asiat jos on herroilla aikaa pohtia myydäänkö kaljaa liian myöhään illalla. Tai pitäisikö ravintolan panna ovet kiinni paria tuntia nykyistä aikaisemmin. Valitettavasti ei ole, eikä mikään ihme kun työaika kuluu jonninjoutavia ajatuksia haaveillessa sen sijaan että tehtäisiin töitä.

Valitettavasti aika kultaa muistot. Vaalien tullen valtaosa kansasta on vain kiinnostunut uusista vaalilupauksista joita lupaajilla ei ole aikomustakaan pitää. Tai niissä ollaan valmiita joustamaan ainakin täyskäännöksen verran jos jostakin ministeriöstä tai lautakunnasta sillä irtoaa sopiva palkanlisä. Eli yhteenvetona todettakoon, kansa saa juuri sitä mitä ne on äänestämällä itselleen halunneet. Nyt ja vastakin.