Journalismi

Suomalaiset ovat tottuneet tai tuudittautuneet siihen, että jos se on lehdessä painettu, sen on pakko olla totta. Valitettavasti joudun kertomaan että lehteen painetulla ja totuudella on yhtä vähän yhteistä kuin minulla ja Ruotsin kuninkaalla. Jokainen tietää sen, että kohu uutisilla myyvät viikkolehdet tekevät lähes mitä tahansa saadakseen vetäviä ja mielenkiintoisia otsikoita. Ne myyvät lehteä ja tuottavat rahaa kustantajalle. Iltapäivälehdet ovat jo aikaa sitten tämän saman tajunneet. Lisää myyntiä on sama kuin lisää mainostuloja, koska näkyvimmästä mainospaikasta ollaan aina valmiita maksamaan enemmän. Sanomalehdet ovat oppineet aivan saman... jopa maan suurin "totuudentorvi". Mihin voi enää luottaa...

Mainonnassa liikkuu isot rahat. Jopa suuremmat kuin moni arvaakaan. Ja ilman lehtimainontaa meillä olisi aika vähissä ne vaihtoehdot joista saisimme lehtiuutisia enää lukea. On siis ymmärrettävää, että mainostulot ovat pakollinen osa lehtien olemassaoloa.


Valitettavasti mainostulot ovat myös olennainen osa lehden virallista linjaa siitä mitä sanotaan ja mitä ei. Jos iltapäivälehden A tai sanomalehden B sivuilla alkaisi toistuvasti vilkkumaan uutisia, jotka kertoisivat jonkun mainostetun tuotteen olevan jotain muuta huonompi vaihtoehto, ei tuo mainostaja kovin pitkään maksaisi siitä, että hänen mainoksensa tuollaisessa yhteydessä esiintyy. Käytännössä tämä tietysti tarkoittaa sitä, että jos lehdessä kerrottaisiin margariinin tai leivän olevan pahasta, koko margariini ja leipäteollisuus karttaisi kyseisen lehden ja mahdollisesti koko kyseisen kustantamon mainospaikkoja. Ei kovin hyvä juttu kustantamolle.

Kuten jo mainitsin, varsinkin vanhemmat ihmiset pitävät sanomalehtiä ehdottoman totuuden lähteinä. Onkin siis varsin ymmärrettävää että uskovat aivan kaiken mitä sinne on painettu. Ja lehdillä on tässä valta jota käytetään törkeästi väärin. Eriäviä mielipiteitä tai ajatuksia on turha tarjota lehdelle julkaistavaksi - edes yleisönosastossa. Varsinkaan jos olet jollakin tavalla tunnettu tai leimattu asiantuntija. Heikkilän, Tolosen tai muiden julkisesti virallista linjaa vähänkään ruoskivien on melko turhaa yrittää näkemyksiään tarjota julkaistavaksi ainakaan kahden suurimman kustantamon päivälehtiin mikä on tietysti sääli jo siksi, ettei synny edes keskustelua monestakaan asiasta joista pitäisi. Toimittajilla ja varsinkin päätoimittajalla on suuri valta päättää siitä mitä lehdessä lukee. Tosin edes päätoimittaja ei pitkään pallilla keiku jos ryhtyy poikkiteloin lehden omistajatahon mielipiteiden kanssa.

Ja tästähän lehdissä on nykyään pitkälti kyse, mielipiteistä. Omistajan tai päätoimittajan mielipide asiasta esitetään varsin usein faktana. Haetaan siihen mainostajan rahoittama yliopistotutkija antamaan lausuntoja jos ei muuten mene tämä mielipide perille. Yhä useammin on myös nähtävissä se, että jonkun henkilön jokin sanominen päätyy tarkoitushakuisesti asiayhteydestä irroitettuna lehtien otsikoihin. Asiayhteydestä irrallaan se tarkoittaakin sitten jotain aivan muuta kuin mitä on alunperin sanottu. Mutta se myy kun joku sanoo jotakin kohahduttavaa.

Karppaajat ovat tästä propaganda - sensuuri yhtälöstä saaneet kunnolla oman osansa. Kaikki mitä on sanottu missään yhteydessä karppausta vastaan, tulee julki ja otsikot ovat usein isoja. Mutta karppauksen puolesta puhuvat seikat pidetään tyystin pimennossa. Loistava esimerkki oli VHH ruokavalion menestys Ruotsissa. Siitä ei Suomen mediassa mainittu kuin toisella kotimaisella, lyhyesti ja ohimennen. Väitän, että jos tutkimukset olisivat tuottaneet Ruotsissa tuloksen, että VHH on vaarallista, siitä olisi revitty niin mahtavat otsikot ettei vuosiin ole vastaavaa nähty. Se olisi edesauttanut leipäteollisuutta, margariiniteollisuutta, lääketehtaita ja einesteollisuutta. Eli mainosten maksajia kautta linjan.

Nyt internetin aikakaudella ei onneksi olla aivan yhtä pimennossa kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Valtaosa ihmisistä voi ja pystyy itse tarkistamaan onko asiat niinkuin omassa lempilehdessä on väitetty. Eikä se ole edes vaikeaa. Ehkä tuo toistuva sensuurista ja jopa valheista kiinnin jääminen on osasyy lehtien menekin pienenemiseen. Kuka siitä nyt viitsisi maksaa jos se suoltaa sitä itseään kun asioista pitäisi sen sijaan ottaa selvää ja kertoa ihmisille miten ne oikeasti ovat.

Ainoana valonpilkkuna lehdistön keskuudessa on lehtien blogit. Muutamat blogien kirjoittajat ovat jopa saaneet tätä kautta äänensä kuuluville iltapäivälehdissä. Bloggaajien juttuja ei pidetä niin pelottavana tekijänä koska niissä kitjoittaja esiintyy aina yksittäisenä henkilönä ja kirjoitukset ovat kohdistettavissa hänen mielipiteisiin eikä edusta siis lehden tai kustantajan virallista linjaa. Varovaisia saavat kuitenkin olla. Saattaa pian käydä niin, että blogin pitäminen lehden mukana loppuu jos liian kärkkäästi ryhtyy laukomaan ajatuksiaan...

Tutkivan journalismin muistoa kunnioittaen

Koltta.

ps. Tätäkään kirjoittaessani minulla ei ollut taloudellisia kytköksiä yhtään mihinkään.