Suolaista

Suola on niin arkinen, että sen merkitys ja tärkeys elämälle on hämärtynyt. Kuten voin ja lihan kaltaisia luonnontuotteita, myös suolaa yritetään syyttää terveydelle haitallisena. Jos jokin on luonnollinen, sen täytyy olla vaarallinen. Kuitenkin koko elämä maapallolla on saanut alkunsa suolaisesta merestä. Suola (natriumkloridi) on ihmiselle välttämätön. Natriumia tarvitaan elimistössä hermoimpulssien kuljetukseen, lihasten toimintaan sekä kehon nestetasapainon ja osmoottisen paineen säätelyyn. Ihmisen veri on meriveden kaltainen sähköinen suolaliuos.

Kovassa fyysisessä ponnistelussa tai suolattomassa ruokavaliossa elimistö menettää suolaa ja vettä. Suolanpuute voi johtaa solujen toiminnan häiriintymiseen ja rappioitumiseen sekä elimistön kuivumiseen ja hapettumiseen. Suolatasapaino on edellytyksenä terveelle aineenvaihdunnalle, ruoansulatukselle, entsyymitoiminnoille ja yleiselle hyvinvoinnille.

Suola ja verenpaine

Suola- ja nestetasapaino on elimistölle tärkeä. Tästä syystä suolan nauttimisella on myös verenpainetta kohottava vaikutus. Näin elimistö pyrkii nopeuttamaan munuaisten toimintaa liian suolan poistamiseksi. Kun tasapaino on kunnossa, verenpainekkin laskee takaisin. Nyt on annettu ymmärtää, että tämä hetkellinen verenpaineen nousu on jollakin tavoin vaarallinen tai kuolemaan johtava, vaikka kyse on nimenomaan elimistön toimista käsitellä tilanne kuten se on alunperin tarkoitettukkin.

Tätä verenpaineen nousua on sitten käytetty aasinsiltana sille, että suolan käyttö johtaa infarktiin ja sv-tauteihin sekä lisää riskiä kuolla. Itse asiassa tutkittua tietoa on lähinnä vain siitä, että suolan käyttö nostaa verenpainetta ja siitä, että korkea verenapaine on terveydelle haitallinen, mutta ei siitä, että suolan käyttö lisäisi riskiä kuolla yhtään mihinkään. On vain hypätty johtopäätöksestä toiseen, tutkimatta lainkaan onko ketjussa kaikki palikat ihan kohdallaan. Ristiriitaista tutkimustulostakin on saatavilla. Esim. on todettu, että suolan käytön vähentäminen voi nostaa haitallista kolesterolia.

Suolan haittoja on tutkinut mm. tohtori Niels Graudal ,vanhempi konsultti Kööpenhaminan yliopistollisessa sairaalassa Tanskassa. Graudal kävi läpi 167 suolaan liittyvää tutkimusta ja totesi, että suolan vähentäminen odotetusti laski verenpainetta, mutta samaan aikaan aiheutti 2,5 prosentin kasvun kolesteroliin ja 7 prosentin kasvun triglyseridiin. Suurentunut veren triglyseridiarvo lisää sydän ja verisuonitautien vaaraa. Graudal totesi myös, ettei suolan vähentäminen vähentänyt riskiä kuolla sydänsairauksiin tai sydänkohtaukseen.

Mikäli kärsii jo ennestään munuaisvaivoista, korkeasta verenpaineesta tai sydämen vajaatoiminnasta, on todennäköisesti suositeltavaa olla tarkkana paljonko suolaa käyttää. Mutta perusterveen ihmisen pelotteleminen suolan käytöstä ei ole minkään tutkimuksen valossa perusteltua. Organisaatiot tässä asiassa nojaavat lähinnä toistensa mielipiteisiin ja suosituksiin ja näin siitä on syntynyt noidankehä jossa jokainen katsoo etteivät nuo toiset voi olla väärässä joten lauletaan mekin samaa virttä.

Hyponatremia (suolanpuute)

Hyponatremia syntyy, jos elimistö ei saa tarpeeksi natriumia. Oireita ovat väsymys, voimattomuus, päänsärky ja pahoinvointi. Myös lihasheikkoutta, kouristelua ja sekavuutta esiintyy. Esimerkiksi helteellä, jos juo nesteitä ja hikoilee paljon eikä syö mitään, voi tulla tuntemuksia. Heikottaa, päätä särkee ja on sekava olo. Normaalioloissa ravinnosta saadaan riittävästi natriumia, mutta erittäin runsas veden juonti voi sotkea tasapainoa ellei asiaan kiinnitä huomiota. Muita riskitekijöitä on pitkä paastoaminen sekä muutamat lääkkeet.

Tasapaino

Ihminen on siinä mielessä hieno koneisto, että se kertoo ihan itse ihmiselle itselleen kun suolaa on syöty liian paljon. Silloin janottaa. Harmi että tuo liian vähästä suolasta kertova oire ei ole yhtä selvä ja yksinkertainen. Ilmeisesti ei ole alunperin oletettu että ihminen omalla kontrollilla tietoisesti ryhtyisi välttelemään suolaa.

keinotekoista jalostettua suolaa vai luonnonsuolaa

Keinotekoisesti jalostetulla suolalla ei ole mitään tekemistä luonnonsuolan kanssa. Luonnonsuola on peräisin joko kuivattuna merestä tai louhittuna muinaisista sisämaan merenpohjista, kuten Himalajan suola. Molemmissa tapauksissa suola on luonnollinen yhdistelmä natriumkloridia, arvokkaita mineraaleja kuten kalsium ja magnesium sekä elintärkeitä hivenaineita. Tässä muodossa elimistö on suunniteltu suolaa käyttämään: luonnonsuolaa imeytyy kehoon vai tarvittava määrä, kun taas teollista ruokasuolaa poistaakseen keho joutuu toisinaan käyttämään jopa tärkeää solunestettä.

Teollinen suola valmistetaan mekaanisesti vakuumimenetelmällä. Suolassa luonnostaan esiintyvät mineraalit haittaavat suolan mekaanista prosessointia joten ne poistetaan ja myydään lääketeollisuudelle ravintolisien raaka-aineiksi. Osa suolasta käytetään elintarvikkeiden säilytysaineena ja loppu ajautuu puhdistettuna natrium-kloridina keittiöihimme. Yleisesti tunnettu pöytä-eli ruokasuola on näin ollen teollisuuden sivutuote, 99,9 %:sta natriumkloridia, johon esteettisistä ja kaupallisista syistä lisätään nykyään muun muuassa paakkuuntumisenestoainetta ja muita kemikaaleja. Jalostusprosessin aikana suola kuumennetaan korkeassa lämpötilassa, jolloin myös suolan ainutlaatuinen, sähkönjohtokykyyn liittyvä molekyläärinen rakenne muuttuu.

Monet ihmiset käyttävät suolaa yli suositusten ilman minkäänlaisia oireita, mutta terveen ihmisen munuaiset pystyvätkin tehokkaasti suodattamaan ylimääräisen natriumin pois. Tulee kuitenkin muistaa kohtuus kaikessa: suola, kuten vesi tai happikin on keholle myrkkyä liian suurina annoksina. Kiinnitä ennenkaikkea huomiota suolan laatuun ja alkuperään. Luomu on terveellistä tässäkin asiassa. Ravitsemustieteilijät koettavat väittää ettei sillä ole merkitystä käyttääkö teollista pöytäsuolaa vai terveyssuolaksi nimitettyä kristalli, vuoristo tai ruususuolaa, mutta näinhän he väittävät aika monesta muustakin teollisesti tai kemiallisesti muokatusta aineesta.