Diabeetikkona suurin muutos on varmasti ollut tuo lääkkeistä ja pistettävästä insuliinista eroon pääsy mutta terveyden ja hyvinvoinnin kannalta varmasti merkittävin muutos oli uniapneasta eroon pääsy. Ei se välttämättä laihduttamalla kaikilta onnistu, syitä on muitakin kuin lihavuus mutta on se ainakin tavoittelemisen arvoinen, se on pakko myöntää. Mukavuuteen vaikuttavista tekijöistä se on kenties suurin. Taitaa olla myös terveyden kannalta merkittävin tekijä.
Tottakai olotilassakin on tapahtunut merkittävän suuria muutoksia. Aina olen ollut vähän kärsimätön ja malttamaton mutta karppauksen myötä ei sentään ihan tolkuttomia tuskaantumisia ja suoranaisia kiukkukohtauksia ole ollut. Selkeästi on huomattavissa, että kyllä se vaikuttaa henkiseen puoleen ihan yhtä lailla. Asioita pystyy tarkastelemaan useammalta kantilta juuttumatta aina siihen ensimmäiseen mikä mieleen juolahtaa. Mieli on tasaisempi ja pystyy käsittelemään ikäviäkin asioita ihan toisella tavalla.
Uniapnean ja mielen tasoittumisen myötä unen tarve on vähentynyt aivan merkittävästi. Yleinen vireys ja jaksaminen on aivan toisenlainen kuin oli asikaisemmin. Suurin muutos unen osalta onkin varmasti laatu. Unessa laatu korvaa määrän. Hyvälaautinen vähempikin uni on aivan toista kuin huono mutta pitkä uni joka ei virkistä lainkaan.
Ruokavalion osalta leipä ja peruna on olleet varmasti suurimmat muutokset. Niitä ei tule montaakaan kertaa vuodessa otettua. Keväällä toki uudet perunat pitää ihan perinteen vuoksi maistaa ja uskoisin että se perinteinen rieska kuuluu joulupöytään tänäkin vuonna. Mutta toki kohtuudella silloinkin. Kevyt tuotteet ja margariini on totaalisen pannassa. Kumpaakaan ei tarvita.
Lihan osalta mennään hyvin pitkälti samalla linjalla kuin aina ennenkin, ei sen määrä ole juurikaan lisääntynt kun olen suurkuluttaja ollut aina. Kasvisten osalta tilanne onkin sitten ihan päinvastainen. Kasvisten määrä on moninkertaistunut vanhastaan. Sekin muutos on tapahtunut lähes huomaamatta, niitä vain alkaa kaipaamaan.
Sokerit on jääneet pois kokonaan. Siihen ei oikeastaa ole mitään lisättävää, ei taida olla sellaisia tilanteita, josta ei ilman sokeri selviä sen kummemmin edes asiaa miettimättä. Joko kokonaan ilman tai korvikkeen kera, kukin tyylillään.
Etukäteen kuvittelin, että jäisin erityisesti jotain kaipaamaan ja suurin huolenaiheeni oli lasagne, joka on aina ollut suurta herkkua. No huoli oli turha, sille on löytynyt erinomainen ruokavalioon sopiva versio ilman makaroonilevyjä. Ei tulisi mieleenikään palata siinäkään vanhaan takaisin.
Ehkä kuitenkin se kaikkein suurin muutos on henkinen. Aikaisemmin kuvittelin aina, että jos virnaomaistaho jotain sanoo ja lääkärikin sen kertoo niin se on ilman epäilystäkään totta. Nyt se on kuitenkin nähty, ettei se vielä todista mitään jos joku valtion laitos jotakin väittää. Siihen tuntuu olevan syytä aina tarttua riittävällä varutuneisuudella varustettuna. Sama pätee lehtitietoihin ja medioihin yleisesti. On tullut sekin huomattua, ettei se välttämättä tai kovinkaan usein ole totta tai ainakaan koko totuus vaikka se olisikin lehteen painettua. Lehtien intressi ei ole totuuden levittäminen vaan eurojen kerääminen, ihan kuten kaikessa muussakin liiketoiminnassa. Lehdessä on usein miten vain yksi mielipide asiaan, vaikka sitten olisikin kyse uutislehdestä.
Kerran olen kuluneen ajan puitteissa ajautunut myös pois karppaamisesta ainakin siinä mielessä kuin minä sen käsitän, mutta sitä virhettä ei toivottavasti pääse uudelleen tapahtumaan. Paluu ruotuun oli onneksi tavattoman helppo. Toisin kuin monesti olen kuullut väitettävän, ei se toinen kerta ollut yhtään sen vaikeampi aloittaa kuin ensimmäinenkään.
Niillä on mentävä mitä on annettu ja näillä mennään nyt. Tavoite on alittaa se 140kg ennen ensi kesää. Aika näyttää miten äijän käy. Ja miksei kävisi hyvin, tavoite on hyvinkin optimistinen ja saavutettavissa ilman sen kummempia ponnisteluja. Katsotaan sitten seuraavaa tavoitetta kuin yksi on saavutettu. Itse asiassa kaikki se tuki ja huomio jota blogin ja lärvikirjan myötä on tullut, on ollut ainakin minulle varsin iso motivaattori myös asioiden penkomisessa ja mitä enemmän niitä kaivelen, sitä vakuuttuneempi olen siitä että viitoitettu reitti on se oikea - ainakin minulle.
Näihin kuviin ja tunnelmiin ;)
Samansuuntaisia tuntemuksia täälläkin, yli 3,5v takana hyvää elämää, entiseen ei paluuta missään muodossa. Yleinen hyvä vointi ja virkeys, lääkkeettömyys, hyvä uni (lyhyempi), voi syödä hyvää ruokaa riittävästi eikä koko ajan napostella, ovat valtavia asioita. Suuri juttu myös mulla, etten usko suoraan enää mihinkään mitä viranomaistaholta sanotaan, ainakaan mitä tulee terveyden ylläpitoon. Ai niin, onhan niitä kilojakin hävinnyt, joskin vielä on hävitettävää jäljelläkin. Hyvää joulunalusaikaa sulle ja kiitos osuvista kirjoituksista.
VastaaPoista