Politiikkaa

En varsinaisesti ole erityisen aktiivinen politiikan saralla mutta muutamat asiat pistävät miettimään ihan tavallisen kansalaisen roolissa tätä nykymenoa. Normaalista poiketen siis laitan pari politiikkaa koskevaa asiaa paperilla. Nämä nyt ovat vaatimattomia mielipiteitäni ja ajatuksiani, eivät välttämättä edes totta, vaikka varmaankin luulen niin olevan :)

Koska olemme perse auki, pitää menoja karsia. Ja tottakai on paras ottaa niiltä jotka vähiten pystyvät kiukuttelemaan vastaan. Eivät ainakaan lakkoile tai muuten aiheuta närää. Eli lapset ja vanhukset liipasimelle, sieltä tulevaa kitinää ei tarvitse kuunnella. Minusta on mielenkiintoista, että vaalien aikaan ihan jokainen ehdokas on kovasti lapsi perheiden ja vanhusten asialla mutta kerta toisensa jälkeen nuo hienot ajatukset unohtuvat kun pääsee leveän pöydän ääreen isolla palkalla ja hyvillä etuuksilla elelemään. Siinä ei viitsi hienoa elämää pilata ajattelemalla miten tavallinen duunari kersojensa kanssa pärjää.


Onneksi meillä on pääministeri jolla on selkäranka. Tosin pää on vain sitä varten ettei se ranka putoaisi housuihin. Mitään kunniaa tai omantunnon arvoa siltä mieheltä on ilmeisesti turha odottaa. Mutta toisaalta on hyvä että valtion johdossa on malli esimerkki kaikille. Vaalilupauksia ei tarvitse pitää koska ajat on muuttuneet. Eli jokainen voi ihan hyvällä omalla tunnolla jättää lupauksensa lunastamatta asiassa kuin asiassa koska aika on toinen. Se kun tuppaa menemään eteenpäin. Nämä uutisoidut säästötoimet on kuulemma korjaussarja hyvinvointivaltiolle. En tiedä missä kuplassa elävät hyvinvoinnista houreillessaan mutta samoja mulle mitä ne on vetäneet, kiiros. Eiköhän tässä ole korjaussarja että saadaan muiden euroopan maiden hölmöilyt korjattua. Sinne rahaa kyllä riittää mutta lastensairaala on turha investointi.

Kansalaisia neuvotaan oikein viranomaisten toimesta, että jos rahat ei riitä, kuluista pitää karsia. Tällainen tavallinen sukankuluttaja joutuu elämään sillä mihin varat riittää. Sitten laitetaan hyväntekeväisyyteen ja vipataan kaverille jos jotain yli jää. Mutta toista se on hallitusherroilla. Olematonta rahaa kylvetään pitkin eteläeurooppaa sitten ollaan nokka solmussa kun huomataan että jostain nekin rahat on revittävä. Ei tavallinen kansalainen voi koko ajan vain velkaantua enemmän ja leikkiä samarialaista velkarahalla ajattelematta kuka sen lystin viimekädessä maksaa. Mutta Valtio näköjään voi. Sillä on varaa olla hyväntekijä ja reilu kaveri joka auttaa kaikkia jotka vain ilkeävät apua pyytää, oli varaa tai ei.

Myönnän etten ole mikään asiantuntija sen enempää kehitysapu asioissa kuin Euroopan persaukisten valtioiden auttamisessakaan. Sen verran historiasta olen lukenut että Suomi selvisi kusisista sotakorvauksista ja jälleenrakentamisesta ilman kokonaisen maanosan velkaantumista meidän auttamiseksi. Ja niin selviävät muutkin jos on PAKKO. Mutta ei ole pakko, aina löytyy joku hyväuskoinen hölmö jolta voi vipata ja takaisin maksullahan ei ole kiirettä tai takeilla edes siitä että niitä joskus maksettaisiin.

Suomessa on perheitä joissa molemmat vanhemmat on työttöminä, vasten omaa tahtoaan. Puhutaan työvoimapulasta vaikka meillä on kipeästi työtä vailla paljon ihmisiä. Viranomaistaholla on vain harhaluulo että ihmiset ovat laiskuuttaan tai vapaaehtoisesti työttömiä. Se ei paljon auta, jos on paljon vapaita työpaikkoja aloilla joista ei osaa tuon taivaallista, ei sinne palkata sellaista joka ei osaa. Ja osaava harvemmin tulee töihin alle minimipalkan tai puhtaalla provisiolla. Pitää siis kouluttautua. Kolme vuotta opiskelua ja sitten sillä alalla ei olekkaan enää vapaita paikkoja, ainoastaan ylitarjontaa ja ne saa töitä jotka halvimmalla tekevät.

Iltapäivälehdessä oli hieno juttusarja toimittajasta joka kokeili elämää kuukauden verran minimitoimeentulon varassa. Harmi ettei elävästä elämästä erkaantuneet kansanedustajat ryhdy testaamaan samaa itse. Tippuisi ne kullankeltaiset pokat päästä nopeasti. Seurasin juttusarjaa mielenkiinnolla ja aika totuudenmukainen oli toimittajan näkemys. Kyllä sillä minimi toimeentulolla juuri hengissä pysyy. Siinä se sitten onkin. Ei se ole mitään elämää vaan kituuttamista ja muiden elämän vierestä seuraamista. Tärkein ajanviete johon on varaa, on kumppnin naaman tuijottaminen toisella puolella keittiön pöytää.

Meidän asioista päättää pari hassua puoluejohtajaa. Se siitä demokratiasta. Ei se mitään demokratiaa ole, että pari pomoa päättää mitä koko puolue äänestää kerta toisensa jälkeen. Se on niin lähellä diktatuuria kuin vain voi olla olematta diktatuuri. Kansanedustajilla kuuluisi olla sama kohtalo kuin presidentillä. Kaikki siteet puolueisiin katkeaa sillä päivämäärällä kun edustajan työt alkaa. Jokainen eustaa kansaa oman mielipiteensä mukaan ja riippumatta minkään puolueen "virallisesta" kannasta. Eikö tuohon voisi jotain kartellilakia soveltaa.

Vähän olen sitä mieltä että sotaveteraanit eivät olisi itseään pistäneet peliin jos tiesivät millä tavalla tämä maa lapsia ja vanhuksia tulee kohtelemaan. Meidän Suomalaisten puolesta siellä taisteltiin, ei sen vuoksi että pari hassua ammattipoliitikkoa voi leikkiä euroopassa isoa herraa ja paukutella henkseleitään jaellen rahaa ovista ja ikkunoista. Joskus pitää vain olla selkärankaa ja tervettä järkeä sanoa, ettei meillä ole rahaa jaettavaksi muille, ennenkuin omat asiat on kunnossa.