Irti insuliinista?

Onko se edes mahdollista. No lyhyesti vastattuna ei ole. Ei ole mahdollista että jokainen tyypin 2 diabeetikko pääsisi kokonaan insuliinilääkityksestä eroon. Mutta moni halutessaan pääsisi. Jotkut kokonaan lääkityksestä ja jotkut kokonaan pistettävästä insuliinista. Mutta miten?

Ensimmäisenä tulee oma halu. On itsestä kiinni haluatko vähentää pistettävän insuliinin määrää. Jos haluat elää virallisteerveellisen ruokavalion ja hoitosuositusten mukaan, turha toivo. Ne ajavat vääjäämättä tyypin 2 diabeetikon pistettävän insuliinin käyttöön ennemmin tai myöhemmin. Jos ravinnosta valtaosa tulee hiilihydraateista, on se sokerimäärä veressä tasattava. Insuliini on se hormooni joka sen sokerin siirtää verestä soluihin. 

Tämänhetkisissä hoitosuosituksissa on se vika, ettei hiilihydraatteja pyritä rajoittamaan joten ensin alkuun aloitettu pillerihoito jossakin vaiheessa pettää ja tarvitaan pistettävää insuliinia avuksi. Kun ensi diagnoosi on annettu, pärjäisi aivan hyvin niillä pillereillä ilman insuliinia kun vain vähentäisi sopivasti hiilihydraattien määrää.

Puhuttaessa diabeetikolle tärkeästä sokeritasapainosta on unohdettu kokonaan insuliinitasapaino joka on aivan yhtä tärkeä terveyden kannalta. Insuliini on hormooni siinä mussä muutkin ja on se nyt sanomattakin selvää, ettei jonkin hormoonin tolkuton käyttö ole ihmiselle hyväksi. Kun insuliinia joudutaan käyttämään paljon, on se vastahormooneilta pois.

Insuliinin tarve vähenee vain vähentämällä sokeria ja kaikki hiilihydraatit ovat sokeria diabeetikon näkökulmasta. Vähemmän hiilihydraatteja tarkoittaa vähemmän tarvetta insuliinille. Tyypin 2 diabeetikko ei välttämättä pärjää täysin ilman insuliinia, jos haiman kyky tuottaa on heikentynyt. Tasapainoa voi joutua korjaamaan insuliinilla, jos siihen on vajetta eikä hiilihydraattien reipas vähentäminen auta. Mutta on paljon niitä, joille hiilihydraattien vähentäminen olisi suora tie pistettävästä insuliinista eroon.

Kun ryhdytään tarkoituksella vähentämään hiilihydraattien määrää, on sitten syytä aikaisempaa aktiivisemmin seurata sen vaikutusta verensokeriin, ja aivan samoin kuin annostusta nostettaessa, on syytä tehdä annostuksen laskukin pienin askelin, muutaman päivän välein seuraten miten annostuksen lasku ja ruokavalio on vaikuttanut verensokeriin. Hiljaa hyvä tulee. Jos sokeriarvot kääntyvät nousuun, on syytä ottaa askel takaisinpäin, mutta jos sokeriarvot pysyvät kunnossa, voi insuliinin annostusta pienentää kunnes oman sietokyvyn raja löytyy... tai annostus loppuu kokonaan.

Mikäli insuliinin ja verensokerin tasapinon saavuttaminen on aikaisemmin ollut erityisen työlästä, kehottaisin kuitenkin hoitavan lääkärin tai ainakin hoitajan kanssa keskustelemaan asiasta etukäteen. Samoin mikäli on muita vajaatoiminta tyyppisiä vaivoja, ei kannata lähteä itsekseen sooloilemaan vaan ensin kysyä lääkäriltä ainakin se, miten tällainen hiilihydraattien vähentäminen mahdollisesti vaikuttaa muihin sairauksiin/lääkityksiin. 

Periaatteessa järkevästi hiilihydraatteja vähentämällä ei mitään vahinkoa tehdä, mutta raju muutos saattaa vaikuttaa myös muihin lääkityksiin joten asialla ei kannata leikkiä. Esim. ketoosi vaikuttaa paljon muihinkin lääkityksiin kuin vain diabetekseen joten on syytä kysyä asiasta ennenkuin ryhtyy tuumasta toimeen.

Mikäli insuliinin lopettaminen onnistuu ruokavaliolla, haluaa moni päästä myös muusta lääkityksestä, mutta on huomioitava että osa lääkityksestä on nimenomaan haiman vajaata toimintaa varten, ei suoraa insuliinia. Haiman vajaaseen toimintaan tarkoitettua lääkitystä ei pidä lopettaa. Annostusta voi pyrkiä vähentämään samalla tavoin kuin insuliiniakin mutta verensokerin mittaaminen edelleen on tärkeää. Jos sokeriarvot kääntyvät nousuun, on annostus palautettava takaisin tasolle jossa ne pysyivät kunnossa.

Kun insuliinista ja/tai pillereistä pääsee eroon, on syytä seurata sokeriarvoja vielä hyvän aikaa ennenkuin jättäytyy vain satunnaisten mittausten varaan. Pidempi seuranta osoittaa sitten tarkemmin, onko mahdollista elää diabeetikkona lääkkeittä. Ruokavalion muuttuessa on tämäkin huomioitava. Hiilihydraattien lisääntyessä lääkitystä tarvitaan. 

Diabetes tuskin parantuu vaikka se saattaa hetkittäin siltä tuntua. Kun on pitkään lääkkettömänä, tulee tunne siitä, että voisi palata hyvin hiilihydraattipitoiseen ruokavalioon ja yksittäinen kokeilu voi osoittaakkin että elimistö sietää enemmän sokeria kuin aikaisemmin. Se on kuitenkin harhakuva, hetkittäinen sietokyky ei tarkoita että olisit parantunut ja pidemmällä aikaa elimistö sietäisi sen enempää sokeria kuin aikaisemminkaan.