Diabeteslandia

100 miljoonaa diabeetikkoa maailmanlaajuisesti ja puolisen miljoonaa kansallisesti. Meillä on siis diabeetikkoja aika paljon yli globaalin keskiarvon. Ja arvatkaas mitä, siihen löytyy ihan järkeenkäypä syy, eikä se ole laiskuus tai leipä tai peruna. Vastaus löytyy niinkin läheltä, kuin solulääketieteen puolelta.

Lyhyt yhteenveto niille diabeetikoille sekä riskiryhmille jotka eivät halua pitkiä tekstejä lukea: Ota ne vitamiinit (C, B1, B6, B12, E ja Kromi), niistä on hyötyä.

Solulääketieteen myötä aikuisiän diabetekseen saadaan selkeämpi käsitys, kuin vanha, olettamuksiin perustuva käsitys, niin synnystä, ennaltaehkäisystä kuin hoidostakin. Mitä paremmin ymmärrämme mitä ihmisessä tapahtuu, saamme selville miksi niin tapahtuu ja pystymme korjaamaan tehtyjä virheitä. Diabetekselle on geneettinen perimä, mutta se ei suinkaan selitä diabeteksen räjähdysmäistä kasvamista.

Perinteinen hoito pyrkii tasaamaan verensokeriarvoja. Oheisvaivoja esiintyy kuitenkin merkittävissä määrin myös heillä, joilla hoito toimii ja sokeriarvot pysyvät kurissa. Yhtälöstä siis puuttuu tekijä jolla oheisvaivat pystyttäisiin aikaisempaa tehokkaammin ehkäisemään. Olisi siis lopultakin ryhdyttävä hoitamaan sairautta, eikä vain oireita.

Toisin kuin oletetaan, aikuisiän diabeteksen perimmäisin syy on tiettyjen vitamiinien pitkäaikainen puutos. Maksassa, haimassa, verisuonten seinämissä ja suolen seinämissä solut toimivat vuodesta toiseen liian vähäisillä välttämättömillä ravinteilla - ja nämä solut vaurioituvat. Pitkä ravinteiden puutos johtaa lopulta metaboliseen oireyhtymään. Syntyy kierre kun oiretta hoidetaan lääkkeellä ja lääke pahentaa oireen aiheuttajaa joka pahentaa oiretta joten tarvitaan lisää lääkettä. Arvoisa diabeetikko, kuulostiko tutulta. Solut ovat nälkäisiä vaikka potilas lihoo lihomistaan. Solut viestittävät vääristynyttä tietoa tilanteesta. Rasvasolut voivat hyvin, muut solut näkevät nälkää ja pyytävät lisää tavaraa koneeseen. Todella monet tutkijat ja lääkärit maailmalta ovat kääntyneet samalle kannalle, aikuisiän diabeteksessä on nimenomaan kyse solujen vaurioitumisesta (olisiko tässä se insuliiniresistenssi). Ajatellaan että insuliini ei pysty viemään sokeria soluun. Oikein, ei pystykkään koska se soluseinämä ja itse solu on vaurioitunut eikä ota sitä sokeria vastaan.

Saksalainen lääkäri, Matthias Rath, joka on erikoistunut nimenomaan solulääketieteen puolella, on osoittanut niin tieteellisillä kuin kliinisillä tutkimuksilla, kromin, C-, E- ja tiettyjen B- vitamiinien osuus diabeteskuviossa on merkittävä. Aikaisemmin olen tutkinut D- vitamiinin verensokeria tasaavaa vaikutusta. Tohtori Rath:n tutkimukset osoittavat, että riittävällä C-vitamiinin saannilla verensokeriarvoja voidaan pudottaa jopa 30% ja insuliinin tarvetta vähentää 27%. Liian vähän vitamiinia johtaa solun kyllästymiseen sokerilla, mutta solu ei ole tyytyväinen kun jotakin puuttuu. Se haluaa lisää -  mutta se saakin lisää sokeria joka lopulta pilaa koko solun.

C-VITAMIINI

C-vitamiini ja verensokeri molekyyli ovat katalan samankaltaisia ja niiden myös niiden tulisi olla tasapainossa. Ne käyttävät samoja reittejä elimistössä matkalla soluun. Korkea verensokeri aiheuttaa vääjäämättä sen, että C vitamiinia ei soluille toimiteta verenkierrossa tarpeeksi. Kun yksi elementti kasvaa, on toisen vähennyttävä. Toisaalta jos C vitamiinista on puutetta, antaa se ikäänkuin verensokerille vapaaehtoisesti tilaa lisääntyä. Sama vaikutus mikä on korkealla verensokerilla, on myös korkealla insuliinitasolla, C vitamiinin pääsy soluun vaikeutuu ja solu jää ilman sille tärkeää vitamiinia koska ensisijaisesti pyritään laskemaan verensokeria.

Joku varmasti ajattelee että Koltta se taas tekee ihan omia johtopäätöksiä. Selvennän vain mitä olen saanut aiheesta luettavakseni, Ensimmäinen C-vitamiinin ja verensokerin välinen tutkimus on julkaistu jo 1937 Wienin yliopistossa (by Professori R. Pfleger) ja tämä tutkimus osoitti aikaisemmin mainitsemani prosenttiluvut. Siis melkein sata vuotta sitten. Harmi ettei tämä julkaisu koskaan päätynyt lääketieteen oppikirjoihin kertomaan tavalliselle lääkärille ja opettajalle, miten tärkeässä asemassa C-vitamiini itseasiassa onkaan. Ei se ole pelkkä vanhan kansan flunssalääke. Riittävä C-vitamiinin saanti on tärkeässä asemassa kun puhutaan sokeritasapainosta. Paljon tärkeämmässä kuin lääkärit ja hoitajatkaan tuntuvat käsittävän. Ja vielä tärkeämmässä asemassa se olisi koko aikuisiän diabeteksen ennaltaehkäisyssä.

Yksittäinen tärkeä koe tehtiin kaliforniassa, stanfordin yliopistossa. Johtava tutkija J.F.Dice oli itse kohdehenkilönä tässä tutkimuksessa. Tutkimuksen alussa Dice käytti insuliinia 32 yksikköä päivässä. Dice lisäsi C-vitamiiniannosta kunnes päätyi 11 grammaan 23. päivänä tutkimusta. Tässä vaiheessa insuliinin tarve oli pudonnut 5 yksikköön. Eli jokaista gramman C-vitamiinilisää kohden hän säästi 2,5 yksikkköä insuliinia.

B-VITAMIINI

B-vitamiinit ovat tärkeitä verensokerin säätelyssä ja valkuaisaineiden sokeristumisen ehkäisyssä. B6- ja B12-vitamiinit ovat tärkeimmät, sillä ne alentavat kohonnutta homokysteiiniä, joka vaivaa usein juuri diabeetikkoja. Homokysteiini on aminohappo, jota syntyy soluissa ravinnossa saadusta välttämättömästä rikkipitoisesta aminohaposta metioniinista. Homokysteiini kiihdyttää valtimonkovetustautia ja lisää munuaisvaurioiden ja dementian riskiä, joten nämä B-vitamiinit auttavat vähentämään diabeteksen lisätautien riskiä. Tyypin 2 diabeetikkojen veren homokysteiini on usein koholla ja se ennustaa henkisen suorituskyvyn alenemista.

Terveellä himisellä on harvemmin puutetta B-vitamiinista, mutta diabeetikolla metforeemi ja insuliinilääkitys tutkitusti laskevat nimenomaan B-vitamiinien imeytymistä, jolloin lisätautien riski kasvaa merkittävästi juuri tässä kohderyhmässä.

B1-vitamiini suojaa silmänpohjan (retina) soluja verensokerin suurilta vaihteluilta, ilmenee italialaisesta tutkimuksesta. B1-vitamiinia on kahta laatua: vesiliukoinen tiamiini ja rasvaliukoinen benfotiamiini. Jälkimmäinen on biologisesti tehokkaampi ja turvallisempi suurina päiväannoksina. Saksalaiset lääkärit ovat määränneet benfotiamiinia diabeetikoille jo yli 15 vuotta. Kokemuksen mukaan siitä on heille hyötyä vaikka verikokeet näyttäisivätkin viitearvojen mukaista pitoisuutta.

E-VITAMIINI

Israelissa tehty tutkimus osoitti että ravintolisänä käytetty E-vitamiini vähentää merkittävästi diabeetikoiden sydän- ja verisuonitautiriskiä, kun he kantava geenimuunnosta (Hp 2-2). Muunnos on 2,5% väestöstä. Italialaiset tutkijat taas raportoivat, että E-vitamiini vähentää valtimoita kovettavan valkuaisaineen määrää. E-vitamiinilla on myös tutkitusti tehostava vaikutusu insuliinin toimintaan.

KROMI

Erittäin tärkeä tekijä diabeteksessä on KROMI ja nyt ei puhuta auton pellissä olevasta blingblingistä vaan ravintoaineista. Kromi toimii kuin katalysaattori ja mahdollistaa insuliinin sitoutumisen solukalvoon. Yhdessä magnesiumin kanssa kromi säätelee insuliinin vaikutusta. Liian vähän kromia = insuliinin teho laskee. Kun insuliinin teho laskee, sitä perinteisellä hoidolla lisätään, koska verensokeri pitää saada alenemaan. Samalla estetään jälleen  vitamiinien pääsyä soluun, joka aiheuttaa lisää ongelmia.

Raskausajan diabetes

Raskausajan diabetes on yleistynyt merkittävästi. Heräsi vain mieleeni, että onko vitamiineissa syy ja apu tähänkin ongelmaan. On varsin helppo ajatella, että jos muutoinkin vitamiineista on hieman pulaa tai vajetta, raskaana ollessa tilanne pahenee merkittävästi kun äidin vitamiinit tarvitaan vielä tärkeämpään käyttöön, uuden ihmisen rakentamiseen.