Aivoton kuu

Nyt se on todistettu. Jos suositussa tv ohjelmassa keksitään ajatus ja päätetään kokeilla miten sen julki tuominen vaikuttaa ihmisiin, löytyy aina tosi faneja joilta karkaa mopo totaalisesti käsistä. Toisaalta eihän se mitää uutta sinänsä ole, aina löytyy niitä jotka onnen huumassa kulkevat vaikka nenä idolinsa perseessä.

Lihaton lokakuu. Miksi. Onko tullut popsittua vähän liikaa possua. Silläkö se omatunto paranee että ollaan sitten kuukausi ilman ja laitetaan sisuskaluille shokkihoitoa. Maha sekaisin kuvitellaan että nyt suolet puhdistuu ja taivaspaikka aukeaa. Jos on näin huonosti päässyt käymään niin pää sitä shokkihoitoa tarvitsee. Ei se vuoden törttöily korjaannu kuukauden tekopyhällä hännystelyllä. Vai ryhtyykö joku tosiaan niin tarkaksi että viitsii edes selvittää missä kaikessa on eläinkuntaa käytetty edes jossakin muodossa. Saattaapa tulla suuria yllätyksiä.


Vähän on samanlainen meno kuin tipattomassa tammikussa, paitsi että sille on ihan looginenkin selitys. Kun joulu ruokineen ja lahjoineen sekä uusivuosi paukkuineen ja viinoineen on tyhjentänyt lompakon, on helppo vetää persaukisena tipatonta tammikuuta. Onneksi ei ole suurempia juhlapyhiä juuri siinä kuussa. Sääliksi käy niitä joiden synttäribileet tms. on juurikin tammikuussa. Osallistujamäärä laskee kun ollaan tipattomalla. Toisaalta on se hyvä puoli että voi sanoa olevansa tipattomalla jos se joulun visa lasku vielä polttelee taskussa.

Mitäs jos lopetettaisiin hurskastelu ja kokeillaankin tipatonta vappua tai juhannusta. Tai lihatonta kesä-heinäkuuta. Aika moni hurskastelija sitten vetelisi mehua vappuna ja soijamakkaraa kesäillassa grillin ääressä. Ai ei käykkään. I rest my case.

Jos viina on sellanen ongelma, että siihen tarvitsee puuttua niin järki käteen. Vähennetään vähän tasaisesti koko vuoden.. ja vielä pari seuraavaakin. Sama juttu lihan kanssa, jos siitä on tulossa ongelma niin voihan sitä vähän olla tarkempi mitä ja kuinka usein. Ei siihen mitään helvetin teemakuukautta tarvita. Monelle riittää kun heiluttaa päätä puolelta toiselle. Eikä sitäkään tarvitse tehdä kuin silloin kun kaveri pyytää taas kaljalle.

Varmaan arvasittekin, en aio osallistua kumpaankaan. Syön edelleenkin lihaa, säännöllisesti siinä kasvisten ohessa. Ei ole mitään tarvetta sotkea hyväksi koettua systeemiä, eikä omatunto vaivaa. Ja ryypyn otan jos siltä tuntuu. Tai kaksi. Ei ole työt, lompakko, omatunto, perhe tai läheiset vielä kärsineet sen vuoksi.

Ryyppy ja pihvi kunniaan. Kohtuudella.