Niin väärin

Ylipainoiselle eli suomeksi sanottuna lihavalle painon pudottaminen eli laihduttaminen on hyvä asia. Sairaalloisen ylipainoiselle se on erityisen suotavaa, jopa elinehto. Lukemani perusteella jopa vähäinenkin painon pudotus on erityisen hyvä asia. Kokemani perusteella painon pudotus on erittäin hyvä asia.

Karppaamalla painon pudottaminen on ollut helppoa. Jopa niin helppoa että sen täytyy olla lähes rikollista. P. Puska onkin todennut että karppaaja laihtuu väärin. Ravintoterapeutti sanoi aikanaan minullekkin että laihduta millä tavalla tahansa joka toimii, se on hyvä asia ja muihin pikkuseikkoihin voidaan tarttua sitten kun paino on reippaasti pudonnut.

Miksiköhän Pekka pelottelee väärin laihduttamisesta. Laihduttamisenhan piti olla hyvä asia.

Ai niin, verisuonet tukkeutuvat ja kolesterolit pomppaavat ja sydän pysähtyy kun karppaa... Mutta kun kaikki verikokeilla saatavat arvot ovat karppaamisen ja laihtumisen myötä parantuneet. Eli ei se siltäkään kantilta katsottuna voi olla väärin.

Ehkä Pekka tarkoittaa että karppaaja sairastuu vaikka laihtuu... Mutta kun olen päässyt karppaamalla jo uniapneasta, verenpaine- ja diabeteslääkkeistä kokonaan eroon, eli pystyn nukkumaan ilman maskia kuorsaamatta ja elämään täysin ilman minkäänlaista lääkitystä. Eli se ei siltäkään kantilta katsottuna voi olla väärin.

En syö margariinia ja ruisleipää enkä käytä lääkkeitä. Siksi se siis on väärin. Eines- ja lääkevalmistajat eivät saa minulta rahaa joten laihdutan väärällä tavalla. Voi räkä miten olen mokannut laihduttamisen ihan totaalisesti. On siis väärin laihduttaa jos siitä hyötyy vain itse. Oikein laihduttava käyttää margariinia ja lääkkeitä sekä käyttää terveyspalveluja säännöllisen epäsäännöllisesti.

Lasten pahoinpitely

Ei koske tämä karppaamista ei... mutta pakko on avautua, niin vituttaa raskaasti tuommoiset hommelit. Viimeaikoina näistä on varmasti ihan jokainen saanut lukea.

Alle kouluikäisen lapsensa pahoinpitelystä, jota oli vielä videoinut yli 60 tuntia, napahti 11 vuotta kakkua. Ehtiipä siellä miettiä tekosiaan ja jos käy tuuri, saa koko kakkunsa ajan kurkkia olkansa yli ja huomaa mitä on pelossa eläminen.

Tämä ikävämmän lopun saanut tapaus järkyttää vielä enemmän. Faktoja on vaikea sanoa kun olemme pitkälti sen varassa mitä lehdet kirjoittavat ja niihin ei aina valitettavasti ole kovin paljon luottamista. Mutta siitäkin huolimatta koko vyyhdissä on muitakin järkyttäviä piirteitä.

Lapsen naapurit ja äiti ovat tehneet ilmoituksia asiasta jo aikaisemmin. Ilmeisesti myös koulu on ollut asiassa aktiivinen. Lapsi on ollut huostaanotettuna ja itse vastustanut mutta silti palautettu isälleen. Syystä jota en tiedä, lapsen ja äidin välillä on sallittu vain valvottuja tapaamisia, joka tekeekin asiasta vielä entistäkin mielenkiintoisemman.

Käsittääkseni tällainen tapaamisen valvoja on virkasuhteessa ja heillä KAIKILLA on nykyään lain määräämä ilmoittamisvelvollisuus. Kuitenkin, mikäli lehtitietoihin on yhtään luottamista, on kyseinen valvoja pahoinpitelyn jäljet nähtyään vain todennut että odotetaan nyt vielä seuraavaa kertaa.

Mielestäni kyseessä on virkavelvollisuuden laiminlyöminen ja sitä myötä kuolemantuottamus. Ainakin asia on syytä tutkia pohjamutia myöten ja tällainen valvoja siirtää kykyjään vastaaviin tehtäviin esim. nurmikon kasvun tarkkailijaksi.

En käsitä muidenkaan sosiaaliviranomaisten toimia tapauksen tiimoilta. Usein heitä arvostellaan liian lepsuin perustein tehdyistä huostaanotoista, mutta toistuva pahoinpitely ja koko elinympäristön eikä vain yhden ihmisen tekemät useat lastensuojeluilmoitukset pitäisi jo olla sellainen kokonaisuus ettei lapsi päädy takaisin lähtöpisteeseen. Väitetään ettei alaikäistä lasta voi kuulla tai antaa sen vaikuttaa päätökseen. Paska puhetta. Jos lapsi jo noin nuorena itkee joutuessaan isän luokse, on jotain todella pahasti vialla. Tilanteessa jossa lapsi itse vastustaa huostaanoton purkamista, hänellä pitäisi olla iästä riippumatta oikeus tulla kuulluksi päätöstä tehtäessä.

Minä rakastan lapsiani. En parhaalla tahdollakaan pysty käsittämään mitä tuollaiset limanuljaskat ajattelevat tai mitä heidän mielessään liikkuu. Enkä välitäkkään tietää, mitään inhimillistä se ei voi olla, kohtelevathan villieläimetkin pentujaan ja poikasiaan paremmin. En oikein keksi mitään alhaisempaa ja halveksuttavampaa kuin pienen lapsen pahoinpiteleminen sen toimesta, jonka tärkein tehtävä on suojella. Ai helvetti kun pääsis tuollasen kanssa kaksin saunan taakse...

Olen lukenut kommentteja, että kuolemantuomio olisi sittenkin joissakin tapauksissa syytä ottaa käyttöön mutta tästä olen eri mieltä. Se olisi aivan liian helppo ja nopea rangaistus... ellei sitten oteta samalla käyttöön ruoskintaa tai kivittämistä teloitusmuotona. Ja riittävän pienillä kivillä että limanuljaska pysyy riittävän pitkään tajuissaan.

Olen ehkä käsittänyt väärin, mutta käsitykseni on, että jos pahoinpitely tai vastaava rikos on meneillään, sen saa keskeyttää vaikka voimakeinoin. Mietin vain siltä kantilta, että jos huomaan tällaista tapahtuvan niin minulla silloin lienee oikeus keskeyttää tällainen toiminta vaikka hellästi ja isällisesti avokämmenellä limanuljaskaa kuuppaan sivelemällä. Ja vaikkei olisikaan niin puuttuisin tilanteeseen joka tapauksessa. En pystyisi olemaan puuttumatta, se vain on niin väärin ja sotii kaikkea oppimaani ja kasvatustani vastaan. Jos tuo avokämmen nyt sattuisi jonkun lihaskrampin vuoksi menemään väärällä hetkellä nyrkkiin niin se ei liene mikään negatiivinen asia.

Pahoittelen kirjoituksen väkivaltaista ja sekavaa ilmapiiriä.. asian ajatteleminen vain saa tunteet pintaan, niin surun kuin vihankin....

Karpin sydän

"Suomalaisten kolesteroliarvot ovat nousseet tuntuvasti viiden viime vuoden aikana, kertoo Finriski 2012 -tutkimus". Tämän tutkimustuloksen uskon. Eikä tällaisen tutkimuksen tekeminen ole edes vaikeaa, verrataan vain Suomalaisilta mitattuja kolesteroliarvoja tietyin väliajoin ja nähdään mihin suuntaan ollaan menossa.

Eräässä hömppälehdessä, jonka tarkoitus on myydä, eikä tutkia tai tuoda esiin faktoja, tuo samainen otsikko oli käännetty tällaiseen muotoon: "Tutkimus: Karppaus aiheuttaa satoja sydänkohtauksia!". Täyttä paskaa. Olen käynyt verikokeissa usein. Koskaan ei ole tässä yhteydessä kysytty, minkälaista ruokavaliota noudatan tai karppaanko. Ellei verinäytteen ottaja ole telepaatti, hän ei siis voi tietää kolesteroliarvoistani, onko ne yhteydessä karppaamiseen vaiko eivät. Samanlainen ääni on kantautunut muidenkin karppaajien taholta, ei ole kysytty asiaa. Eli tutkimukseen tämä johtopäätös ei ainakaan perustu.

Mistä siis tulee tämä yhteys että karppaus on syynä kolesteroliarvojen nousuun. Keräämäni tietojen mukaan suurimmalla osalla karppaajista kolesteroliarvot ovat laskeneet ja osalla pysyneet ennallaan. Tämä otanta on toki pieni, vain noin 500 karppaajaa on kyselyyni vastannut tähän mennessä. Kuitenkin tämä on täysin päinvastaista tietoa kuin mitä tuossakin uutisoinnissa ihmisille väitetään.

Eiköhän tosiasia kuitenkin ole niin että karppaamisen mainita tuossa uutisoinnissa on vain toimittajan tai päätoimittajan keino saada myyntiä paremmaksi. Takana voi toki olla näistä jommankumman henkilökohtainen karppausvastaisuus, onhan kyseisen hömppälehden uutisoinnissa saatu vastaavaa katsella jo toista vuotta.

Ennusteen mukaan naisten sydänkohtaukset lisääntyvät lähivuosina 100-170:lla ja miesten 200-300 tapauksella vuosittain. Nähtäväksi jää pitääkö ennustus paikkansa. Voi toki pitääkkin. Mutta kannattaisi ainakin niiltä, jotka jäävät eloon, kysyä että karppaatko. Tuskin tullaan kysymään, näen jo nyt tulevat hömppälehden otsikot mielessäni kuinka karppaajat ovat saaneet sydänkohtauksia. Itse jutussa sitten kerrotaan miten paljon kohtaukset ovat lisääntyneet, mutta karppaus ei liity enää tässä vaiheessa koko asiaan, se on vain myyvä otsikko.

Ainoa asia miksi tämä oikeastaan harmittaa, on se, että ihmisissä on vielä tavattoman paljon niitä joiden mielestä asia täytyy olla totta kun se on lehteen kirjoitettu. Tämä on ehkä joskus ollutkin asian laita mutta tänä päivänä on aivan sama kirjoittaako sen otsikon pää vai perse, yhtä paljon siihen voi luottaa.

Entäs jos tulevaisuudessa käykin niin että kolesteroliarvojen kohoamisesta huolimatta sydänkohtausten määrä ei kasvakkaan??? Uutisoidaanko sitten se, ettei kolesteroliarvot olekkaan välttämättä aivan suorassa syy-yhteys suhteessa sydänkohtausten määrään. Tuskinpa, jos näin käy, siitä tullaan vaikenemaan totaalisesti.

Suomessa sattuu vuosittain noin 23 000 sydäninfarktia. Suomen väkiluku on noin 5,4 miljoonaa henkilöä. Eli noin 0,43% saa sydäninfarktin vuosittain. Suomen väkiluku kasvaa vuosittain noin 24000 henkilöllä ja uusia infarkteja on luvassa ennusteen mukaan siis noin 300-470. Jos tuo skenaario toteutuu niin sitten infarktin saa vuosittain 0,43% eli muutos on noin sadasosa prosentin luokkaa ja jos ennuste ei pidäkkään paikkaansa, prosentit saattavat jopa laskea aikaisemmasta. 

Jos pitää paikkansa viranomaisten ja median näkemys karppaajien määrästä, että se olisi noin 10% eli puoli miljoonaa suomalaisista (vaihtelee helvetisti lähteestä riippuen). Silloinhan seuraavan viiden vuoden aikana infarktien määrä pitäisi kasvaa kymmenillä tuhansilla eikä muutamalla sadalla, kun kerran monta sataa tuhatta karppaa.

Asiaa kannattaa miettiä useammalta kantilta.

Blogin tarkoitus

Erään anonyymin kommentoijan väärinkäsitysten johdosta lienee syytä kertoa blogin tarkoitus myös niille joille se ei ole ilmeistä.

Toisin kuin anonyymi oletti, ei tämän blogin tarkoitus ole jatkaa jo ennestään niin tuttua juupas eipäs väittelyä tai kiistelyä siitä onko -50 luvun tutkimukset rasvan haitoista painavampia kuin -00 luvun tutkimukset maito- ja eläinrasvojen terveellisyydestä. Myöskin käsitys siitä että kommentoidessa voi länkyttää mitä tahansa mieleen juolahtaa, oli väärä.

Blogini tarkoitus on antaa tietoa siitä miten yksi diabeetikko on päässyt eroon vaivoista ja lääkityksestä ja saanut aikaisempaa paremmat veriarvot karppaamalla. Tarkoitus on jakaa tietoa siitä miten voi onnistua jos ottaa asioista tarpeeksi selvää. Mutta vain niille jotka sitä haluavat lukea. Samalla olen kerännyt myös tietoa erilaisilla kyselyillä ja palautteilla siitä, miten samanlaisiin tuloksiin ovat muut päässeet samansuuntaisille teoilla. Eipä ole suurta eroa sillä, onko karpannut 2 vai 20 vuotta. Yksilöt jotka palautetta ovat tavalla tai toisella antaneet, ovat päätyneet kanssani samoihin tuloksiin. Siitäkin huolimatta ettei karppaamista ole tutkittu, eikä ole tietoa siitä kyllästyykö koko ihminen lopulta rasvalla jos karppaa liian kauan.

Toisin kuin anonyymi kuvitteli, tämä on täysin väärä foorumi jakaa vastakkaista "tietoa" ja käsityksiä. Niitä varten on ihan toiset kanavat. Tämän blogin kommenteissa ei käydä kiistelyä siitä onko kemiallisesti muunnetut kasvirasvat terveellisempiä kuin luonnolliset maito- ja eläinperäiset rasvat. Sitä keskustelua ei tässä blogissa käydä.

Koska nämä seikat eivät anonyymeille menneet perille, on anonyymien kommentointimahdollisuus toistaiseksi pois käytöstä.

Blogini lukeminen on vapaaehtoista, samoin se, haluaako saamiani kokemuksia itse kokeilla ja hyödyntää. En kokemuksiani kenellekkään tuputa, jokainen saa ihan itse ilman päsmäröintiä päättää, onko kirjoituksissani jotakin älyä vai onko ne silkkaa hupia. Minulle karppaaminen on ollut elämäni hienoin ja luultavasti myös tärkein päätös. Karppaaminen vapautti minut lääkityksistä ja antoi ihan uudenlaista energiaa ja puhtia elämään. Kaikenlisäksi ne kauheasti pelätyt veriarvotkin ovat vain edelleen parantuneet.

Viimeaikoina medisassa esitettyihin väittämiin en ole edes viitsinyt tarttua, mitään sellaista kun ei ole tullut esiin, mitä ei olisi jo vuoden aikana nähty. Karppaamista luullaan usein edelleen pelkillä rasvoilla läträämiseksi. Kuvitellaan että 50 vuotta vanha tutkimus on se ainoa oikea ja kaikki sen jälkeen tehdyt tutkimukset ovat väärässä. Uskoo ken haluaa.

Työ ja karppi

Aika yleinen vastaväite on kuulunut, ettei voi karpata koska tekee fyysistä tai raskasta työtä, eikä sitä jaksa karppaamalla.

Aikaisemmin en osannut tuohon sanoa oikein mitään mutta nyt osaan. Olen viikon ollut poikkeuksellisesti kattotöissä. 12 tuntisia päiviä, kiipeilyä ylös ja alas, tavaran kantamista ylös ja alas. Kuumat paikat, hiki virtaa ja pullukka kuivuu.

Karppaajakin jaksaa. Jos tällainen läski istumatyötä tekevä karppaaja pystyy siihen mihin pystyivät tuota samaa työtä vuosia tehneet, on ihan turha väittää ettei sitä karppaamalla jaksa. Koko työpäivän jaksoi, ilman hiilareita tai jatkuvia välipaloja. Eikä lapa tärissyt vielä päivän viimeisinäkään tunteina. Välillä oikein harmitti kun "kesken päivän" piti lähteä kun oli vielä valoisaa ja olisi kyllä jaksanut.

Ehkä asiaan vaikuttaa se että on jo pidempään karpannut. Sellaiselle joka samanlaista raskasta työtä tekee ja aikoo siinä samalla muuttaa ruokavalionsa, voi olla tilanne hieman haastavampi kun elimistö ei ole vielä tottunut siihen rasvanpolttoon. Uskon kyllä, että tällaisessa tilanteessa tulee herkästi mieleen ettei tätä vain pysty tekemään jos ei välillä syö jotakin.

Raskasta fyysistä työtä tekevän kannattaneekin ajoittaa aloittaminen sellaiseen ajankohtaan, ettei ole niin riippuvainen siitä säännöllisestä tankkaamisesta, kuten loma tai pidempi vapaa jakso. Kyllähän se varmasti olisi silloin helpompaa.

Eri asia on sitten raskasta työtä tekevän, jolla kulutus on ihan toista luokkaa kuin istumatyötä tekevillä, että onko karppaaminen edes tarpeen. Mutta moni haluaakin sitä ihan muista syistä kuin laihtuakseen joten niitäkin varmasti on, jotka kulutuksesta huolimatta haluaisivat vain voida paremmin.

Kuitenkin se myytti, ettei raskasta fyysistä työtä voi tehdä ilman välipaloja ja karppaamalla on silkkaa paskapuhetta ja lokeroituu sinne muiden tekosyiden joukkoon. Jos siihen pystyy tällainen laiska punkero, se ei voi olla mahdottoman vaikeaa.

Liikkuminen

Jokainen on varmasti kuullut kliseen siitä, että ihminen laihtuu jos kuluttaa enemmän kuin syö. No olen useammassakin kirjoituksessa kertonut sen faktan, ettei se aina ihan näiden laskurien mukaan elävässä elämässä toimi. Mutta en minäkään millään tavalla väheksy liikunnan ja liikkumisen tärkeyttä.

Vaikka ehdottomasti suurin kunnia painoni pudotuksesta on puhtaasti ruokavalion ja erityisesti karppaamisen eli hiilihydraattien radikaalin vähentämisen ansiota, minäkin olen saanut apua myös liikkumisesta.

Olen sitä ihmistyyppiä jolle kuntoliikunta on pakkopullaa, joten se jää aika hemmetin vähäiseksi siitäkin huolimatta, että sen tärkeys ei ole jäänyt epäselväksi. Kyllä siitä muistetaan yhdestä jos toisesta tuutista mainita aina kun vain on mahdollista.

Onneksi on muunkin laista liikkumista, joka ei ole liikkumista vain liikkumisen vuoksi. Puhun arvatenkin hyötyliikunnasta. Se on minullekkin mieluista, tapahtuuhan se melkein kuin itsestään. Jotakin tärkeää tai tarpeellista tehdessä tulee myös liikuntaa.

Minulle mieluisimmat hyötyliikunnat ovat auton pesuun ja korjaukseen sekä erilaisiin omakotitalon kunnossapitoon ja puutarhaan liittyvät toimet. Lumien sulamisesta lähtien on kaikki vapaa aika tullut vietettyä mitä erilaisempien askareiden parissa ja sen huomaa voinnissa. Auton pesua ja korjaamista, puutarhan kunnostamista, aidan rakentamista... ja olo on parempi ja unikin maistuu paremmin.

Vaikka meissä on niitäkin, joiden mielestä liikunnan pitää olla tuskaista vääntämistä salilla, tai puuduttavaa lenkkeilyä pururadalla, väittäisin ettei liikunnan tarvitse aina olla tylsää tai yksitoikkoista. Moni varmasti sanoo ettei tuollainen Koltan "hyötyliikunta" ole mitään oikeaa liikuntaa, mutta näille Tuomaille kehotan omakohtaista kokeilemista, miten kovaa hommaa on esim. puhdistaa auto kliinerillä, sen jälkeen vahata se käsin ja vielä hoitaa kiillotus siihen päällle. Kokeneeltakin meni siihen viitisen tuntia. Ja kyllä se kropassa tuntui.

Hyötyliikuntaa ei kannata väheksyä. Se on mielekästä ja pienellä ajatuksella siitä saa myös erittäin tehokasta.

Kakkajuttu

Paskasta ei kuulemma saisi puhua. Minähän viittaan kintaalla sille mitä saa ja mitä ei saa suustaan päästää. Varsinkin karpatessa on tosin kakka jäänyt vähemmälle huomiolle, siitäkään kun ei enää tule päivittäin numeroa. Se vain on normaalia. Mutta aikana jolloin varpusparvi usein pärähti posliiniin, tuli törmättyä seuraavanlaiseen erittelyyn siitä, millaista kakka voi olla:

Kummituskakka

Tiedät kakanneesi. Vessapaperissa on kakkaa, mutta pönttö on tyhjä.

Teflonpäällysteinen kakka

Tulee ulos niin livakasti, ettet huomaa sitä lainkaan. Ei jätä jälkiä paperiin. Joudut kurkistamaan pönttöön varmistuaksesi, että olet kakannut.

Siirappikakka

Edellisen vastakohta. Koostumukseltaan kuin kuumaa tervaa. Pyyhit takapuolesi 12 kertaa ja silti se jää likaiseksi. Päädyt tunkemaan alushousuihisi vessapaperia ettei niihin jäisi tahroja. Kakka jättää pysyvät jarrutusjäljet pönttöön.

Jospa sittenkin -kakka

Olet jo pyyhkinyt reikäsi ja valmistautunut nousemaan pöntöstä, kun huomaat; sitähän tulee lisää!

Poksauta verisuoni päästäsi -kakka

Tällainen kakka tappoi Elviksen. Ei putoa ennen kuin olet yltä päältä hiessä, tutiseva ja punainen punnerruksen voimasta. Useimmiten tulee kun sinulla on kiire.

Vellimahakakka

Kakkaat niin paljon, että painosi putoaa viisi kiloa.

Just nyt -kakka

Tällaisen sattuessa on parasta olla noin 10 sekunnin päässä pöntöstä. Useimmiten sillä on jo pää ulkona ennenkuin saat housusi alas.

King Kong tai yöastian tukehduttaja -kakka

Tämä kakka on niin iso, ettei se mahdu pöntöstä ellet pilko sitä pienempiin kimpaleisiin. Henkkari toimii tässä hyvin. Tällainen kakka tulee useimmiten kun olet kylässä.

Märät posket -kakka

Kakka osuu veteen poikittain, ja aiheuttaa ison molskahduksen, joka kastelee takapuolesi.

Toivokakka

Istut pöntöllä krampissa, pieraiset pari kertaa, mutta kakkaa ei vain tule.

Käärmekakka

Tämä kakka on kohtalaisen pehmeä ja suurin piirtein peukalosi paksuinen (pythoniksi kutsuttava on huomattavasti paksumpi). Tuntuu kuin se olisi ainakin metrin pituinen.

Korkkikakka

Vielä kolmannenkin huuhtelukerran jälkeen se vain kelluu pöntössä. Hyvä jumala, miten minä pääsen tästä eroon?!! Tämä kakka tulee useimmiten kyläillessäsi.

Meksikolaisruokakakka

Tiedät että on OK syödä taas kun takapuoltasi lakkaa kirvelemästä.

Olutkakka

Tämä kakka tulee kankkuspäivänä. Luulet että kakka ei haise pahalta, mutta tämä on PAHA!! Useimmiten joku odottaa vuoroaan oven ulkopuolella. Tällä kakalla on myös taipumus tulla kyläillessäsi.

Rikkinäinen puhelin

Muistatteko tuon lasten leikin. Piirissä tai rivissä useampi vaahtosammuttimen kokoinen. Yksi aloitti kuiskaamalla jonkin asian tai sanan seuraavalle ja ketjun tai piirin lopussa sitten tarkistettiin mikä sana sieltä tuli tuutista ulos. Mielenkiintoisia muutoksia matkalla tapahtui. Aidasta tulee aidan seiväs.

Maailman lyhyin rikkinäinen puhelin on Hesarilla. Tutkijalta saatu tieto muuttui totaalisesti päästyään uutisen otsikoksi. Tutkimus jossa tutkittiin "vitamiinilisän vaikutusta syöpäriskiin" muuttui uutiseksi päästyään muotoon "karppaajat alttiimpia diabetekselle". Tutkimuksessa seurattiin yli 50 vuotiaita tupakoivia miehiä ja heidän syömisiään seurattiin yhden kerran täytettävällä kyselylomakkeella. Tämän jälkeen heidän syömisiään ei seurattu.

Otsikon laatijan mielestä karppaajat ovat siis olleet yli 50 vuotiaita tupakoivia miehiä, toisin kuin minulle vastanneet karppaajat, joista enemmistö on hieman alle 40 vuotiaita naisia - joiden tupakoinnista en ole kysynyt. Tutkittavien miesten "karppiateriat" sisälsivät liki 300g hiilihydraatteja päivässä - heidän oman kertomansa mukaan.

En tiedä minkälainen kusimutteri-limanuljaska tuonkin otsikon takana on, mutta ilmeisesti joku karppaaja on joskus kussut hänen muroihinsa tai vienyt häneltä puolison, ei tuollaista asioiden vääristelyä voi millään muulla tavalla selittää. Otsikon ainoa tarkoitus oli siis mustamaalata karppaamista jälleen kerran. Tutkimuksella, siihen osallistuneilla henkilöillä tai saaduilla tuloksilla ei ollut mitään tekemistä karppaamisen kanssa, mutta kuitenkin jälleen kerran karppaaminen oli tähänkin asiaan vedettävä mukaan ja tottakai negatiivisessa valossa, olihan kyse Sanoma konsernin tuottamasta uutisesta.

Pitkään on melko kiistatta ollut tiedossa se, että diabeteksen ehkä kaikkein suurin riskitekijä on lihavuus. Tätä ei mielestäni ole yritetty, eikä ole tarpeenkaan kiistää. Tottakai diabetes voi tulla laihallekkin ihmiselle, mutta ylivoimaisesti suurin osa kakkostyypin diabeetikoista on sairastuessaan ylipainoisia. Tämä tuskin on silkkaa sattumaa.

Johns Hopkinsin yliopiston tutkimus 60 ylipainoisen koehenkilön kohdalta osoitti selvästi, että vhh ruokavalio oli vähärasvaista tehokkaampi laihdutuskeino. Laihduttaminen on ylipainoiselle ja diabeetikolle aina hyväksi ruokavaliosta riippumatta, mutta tutkimuksen perusteella hiilihydraattien korkeampi määrä hidastaa rasvanpolttoa laihdutettaessa.

Samainen tutkimus myös osoitti selvästi sen, ettei vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavien laihduttajien ei tarvitse olla huolissaan verisuontensa kunnosta. Laihduttaminen kun on aina hyväksi versuonille, tämäkin ruokavaliosta riippumatta.

Viimeaikoina on myös monessa yhteydessä mainittu suklaan terveydellisistä vaikutuksista. Tutkimusten mukaan suklaa näyttää vaikuttavan suotuisasti insuliiniaineenvaihduntaan, verenpaineeseen ja kolesterolitasoon. Suklaa myös sisältää antioksidantteja, jotka voivat auttaa torjumaan soluille haitallisia vapaita radikaaleja. Mikään autuaaksi tekevä terveysruoka tai super-eines suklaa ei kuitenkaan ole, varsinkaan lahduttajalle, sillä suklaa on myös melkoinen kaloripommi. Terveysvaikutuksista parhaan hyödyn saakin suosimalla tummempaa suklaata ja kaakaota. Vaalea sokeripommi aiheuttaa enemmän haittaa kun hyötyä.

Karppausmarkkinointi

Ensin niitä ei ollut tarjolla lainkaan. Kaikki piti tehdä itse tai tyytyä hiilaripitoisiin vaihtoehtoihin. Sitten pikkuhiljaa yksi kerrallaan ryhtyivät sekä ravitsemusliikkeet sekä einestuottajat tarjoamaan sitä mitä kysyttiin, vähähiilihydraattisempia vaihtoehtoja. Osa niistä on oikeasti vähähiilihydraattisia, toisissa on taas vähän vähemmän hiilihydraatteja kuin aikaisemmin. Jokainen voi niistä sitten valita ne itselleen riittävän vhh tuotteet... tai olla valitsematta.

Lieveilmiökin on jo ilmaantunut. Karppaus sana myy. Joten on tullut tarjolle karppi-sitä ja karppi-tätä, mutta koska karppaus on määrittelemätön ja rajaamaton ilmiö, voi sen nimissä myydä ihan mitä tahansa maan ja taivaan välillä. Se, että tuotteessa mainitaan karppaus- sana, ei todellakaan tarkoita sitä, että tuote olisi jollakin tavalla vähähiilihydraattinen tai karppaus ajatukseen sopiva.

Huomasin tämän omakohtaisesti, kun yhden lärvikirja kirjoituksen johdosta ihan mielenkiinnosta kävin tutkimassa millainen se karppaajalle tarkoitettu karppi pizza siellä pakastealtaassa oikein on. Siinä on pakkauksen mukaan 75% vähemmän hiilihydraatteja. Vähemmän kuin... mistä ?? Mihin tuota lienee verrattu. Vieressä oli nimittäin ihan normaali (ei karppi) pizza jossa oli pakkauksen mukaan puolet ( siis 50% ) vähemmän hiilihydraatteja kuin tässä karppi versiossa. Samaisesta hyllystä löytyi sitten useampikin tuote jossa on hiilihydraatteja saman verran tai vähemmän kuin tuossa "karpissa".

Minulle henkilökohtaisesti nuo pitsat eivät oikein sovi niissä käytettyjen viljojen vuoksi. Masu tulee kipiäksi eikä siitä pysty oikein nauttimaan vaikka maku kyllä mielyttäisi. Mutta kyllä tuommoisen PASKAN myyminen karppina on ihan silkkaa kusetusta, ja vielä laillista sellaista koska jokainen voi määritellä karppauksen ihan niin kuin itse parhaaksi näkee. Minulle karppaukseen sopiva tuote sisältää pääsääntöisesti alle 10% hiilihydraatteja. Fogelholmilla karppaus on 0% hiilihydraatteja ja monelle karppaajalle se voi olla jotakin joka on vain vähemmän kuin ravitsemus suositusten 60%.

Kehotan kuitenkin jokaista edelleen tarkkailemaan ihan itse mitä siinä pakkauksessa on, hienoista mainos- ja korulauseista huolimatta. Moni kakku päältä kaunis, sisältä silkkaa paskaa - sanotaan.

Stevia II

Yleisön ja oman mielenkiinnon vuoksi stevia-testituloksiin lisättiin vielä täysin makeuttamattoman annoksen mittaukset. Hyvin samaan tulokseen päädyttiin tuon makeutusaineen kanssa. Pienet erot voivat johtua mittarin tarkkuudesta, elimistöstä tai jopa makeutusaineen pienestä vaikutuksesta insuliiniin - mene ja tiedä. Mutta ratkaisevaa on kuitenkin se että molemmat vaihtoehdot poikkeavat aika radikaalisti stevialla saaduista tuloksista.

Huolestuttavaksi näen tämän asian sen vuoksi, että minulla tuo stevian verensokeria laskeva vaikutus oli noin suurta, vaikka insuliinin pitäisi kohdallani tehota erityisen huonosti. Olenko siis parantunut insuliiniresistenssistä vai miksi se tehosi noinkin rajusti. Tämä testi pitäisi varmaan tehdä myös terveellä henkilöllä, että saisimme vertailupohjaa lisää. Omalla kohdallani ajattelin lähiaikoina testata asiaa uudelleen jokaisella vaihtoehdolla.

Palautteesta on tullut sellainen käsitys että olen ristiretkellä steviaa vastaan ja sitä on puolustettu hyvinkin voimakkaaseen sävyyn. Haluaisin tässä kohtaa hyvin ystävällisesti mainita, että minä en ole mitään enkä ketään vastaan... jos THL:ää ja koulukiusaamista ei lasketa mukaan.. Jos stevia kaikesta erinomaisuudestaa huolimatta osoittautuu mielestäni minulle sopimattomaksi vaihtoehdoksi juuri sen insuliiniin vaikuttamisen vuoksi, kuten nykytietämyksen valossa näyttää, tuon sen asian julki vaikkei se välttämättä kaikkia miellytä. Sitten kun saamme parempaa faktatietoa, olen kyllä valmis muuttamaan kantaani.

Stevia

Lupasin testata miten stevia vaikuttaa. Kyseessähän ei mikään tieteellinen testi ole mutta koetin kuitenkin parhaani mukaan poistaa haittavaikuttajia, että tulos olisi mahdollisimman steriili. Testasin siis vaikutusta kahtena eri päivänä, samaan aikaan ja samalla tavalla. Molempien aamujen ja sitä edeltävien 12 tunnin ateriointi oli sama, samoin ajankohdat. Mittausta aloittaessa lähtöarvokin oli sama.
 
Testauksessa käytin 2,5dl maitorahkaa (10%), 100g vadelmia ja makeutusainetta/steviaa. Eli tuo annos oli identtinen ainoana poikkeuksena käytetty makeutusaine. Annoksen ravintoarvot:
Hiilihydraattia 13,6g Proteiinia 23,5g ja Rasvaa 25,8g.

Kokemukseni mukaan tuo hiilihydraatti määrä nostaa minun verensokeria noin 2,5 yksikköä syöntiä seuraavan tunnin aikana ja kääntyy sitten laskuun. Vastaavia mittauksia samoilla hiilihydraattimäärillä olen tehnyt useita joten sitä taustaa silmällä pitäen odotin tietyn suuruisia tuloksia. Tiedossa oli etukäteen myös se, että stevia lisää insuliinin eritystä, mutta mitään aikaisempaa kokemusta siitä, miten se vaikuttaa verensokeriin, ei ollut.

Makeutusainetta käyttäen tulokset olivat hyvin tarkkaan odotetun kaltaiset. Stevialla makeutetun annoksen jälkeen mittaustulokset pistivät vähintäänkin miettimään. Taulukon arvot ovat siis muutos lähtöhetkestä.



Toisin kuin odotin tuon 14g hiilihydraattia vaikuttavan kokemusteni perusteella, stevia-annoksessa tulokset olivat merkittävästi poikkeavat. Mitä ilmeisimmin stevia siis todellakin lisää insuliinin tuotantoa ja tästä syystä nuo hiilihydraatit eivät juurikaan ehdi verenkierrossa seisoskelemaan. Insuliini pistää pikapikaa hiilihydraatit talteen - ja rasvasoluihinhan se päätyy odottelemaan käyttöä. Verensokeri laskikin jopa enemmän kuin mitä syödyistä hiilihydraateista aiheutuu nousua. Matalasta veresokerista kärsivä saa siis olla tosiaan varovainen steviaa käyttäessään.

Lukijoiden tulee myös huomioida että minulla ON diagnosoitu kakkostyypin diabetes ja insuliini tehoaa minulla erittäin heikosti vaikkakin karppaamalla pystyn elämään ihan täysin ilman lääkkeitä tai insuliinipistoksia. Joten näitä tuloksia ei kenenkään pidä kuvitella voitavan suoraan soveltaa omalle henkilökohtaiselle kohdalle. Ne ovat vain yksi esimerkki miten makeutusaineen ja stevian käyttö vaikuttaa eri tavalla yhden yksilön kohdalla, näin ei välttämättä tapahdu kaikille.

En odottanut ihan tällaisia tuloksia, enkä ole ollenkaan tyytyväinen siihen miten stevia vaikuttaa verensokeriin. Tietenkään kohtuuton nousu ei ole hyväksi, mutten tykkää yhtään tuosta stevian vakutuksesta insuliiniin. Toivon todella, että joku oikeasti varteenotettava taho tutkisi tätä asiaa oikein kunnolla.

Tässä vielä sama tulos pylväinä toteutettuna:



Jatko aiheesta Stevia

Juupas eipäs

Muutama päivä sitten juutuin töllön ääreen katselemaan mielenkintoista kinastelua "super"ruoka gurun ja virallisten suositusten äänitorven välillä. Molempia yhdisti vankka uskomus siitä että ovat itse täysin oikeassa ja toinen on totaalisen mettässä. Jäi vähän sellainen maku että suo siellä vetelä täällä. Näissä ravitsemus asioissa on vähän samanlainen meno kuin kaikessa muussakin äärikiihkoilussa, meno on perseestä ja tavikset kärsii seuraukset.

Niin paljon kuin haluaisinkin vain tyrmätä virallisia suosituksia ja kannustaa poikkiteloin asettunutta super-ruoka intoilijaa, on kuitenkin pakko todeta että en pysty. Kumpikin tuntui olevan sitä mieltä, että hänen näkemyksensä on se ainoa oikea totuus. Minä taas edelleenkin peräänkuulutan sitä, ettei yksi muotti nyt vaan toimi jokaisella.

Kumpi sitten oli oikeassa ja kumpi väärässä. Lyhyesti sanottuna molemmat. Molemmat olivat sekä oikeassa, että väärässä. Vastaus riippuu ihan siitä kuka kysymyksen esittää. Jollekkin se virallinen linja on hyvä, toimiva ja terveellinen mutta joku ihan toinen pääsee samaan lopputulokseen sen toisen hepun mallilla. Ainoa joka on oikeassa, on se joka tekee niinkuin omalla kohdalla on hyvä ja se selviää etsimällä omalle kropalle sopivin vaihtoehto. Se ei välttämättä ole kumpikaan ääripää vaan jotain sopivasti siitä väliltä.

Ainoa joka taas on totaalisen väärässä, on Fogelholm. Hän antaa lausuntoja mediassa karppaamisesta, mutta on kuitenkin totaalisen tietämätön mistä edes puhuu tai mitä karppaaminen edes tarkoittaa. Tilanne on suunnilleen sama, kuin minä ryhtyisin nyky tietämykselläni laukomaan ehdottomia totuuksia vaikkapa jalkapallojoukkueen valmentamisesta. Olen kuitenkin kerran katsonut melkein koko ottelun televisiosta joten asiantuntemukseni täytyy olla aukoton. En tosin muista enää ketkä pelasivat vastakkain tai miten ottelu päättyi mutta mitäs se taas liittyy siihen että voi antaa asiantuntija lausuntoja. Eikö diabeetikkojen ravitsemus suosituksetkin ole osoittaneet että lausuntoja voi antaa tietämättä asiasta hevon vittua.

Sitä en ole vieläkään ymmrätänyt, miksi se on niin vastenmielistä hyväksyä kun joku löytää itselleen toimivan ratkaisun joka nyt ei ihan virallisten suositusten mukaan mene mutta virallisen tahon tekemillä terveystarkastuksilla ja verikokeilla osoittautuu parhaaksi vaihtoehdoksi yksilön kohdalla. Onko tosiaankin niin että kaikki ratkaisut, jopa yksilölliset, jotka eivät kilahtele näiden nutriletti mannekiinien kassaan, on tuomittava apinan raivolla alimpaan helvettiin.

Fogelin mielestä karppileivät on pelkkää paskaa. No vittu ole syömättä niitä. Joku muu voi niistä tykätä ja siihen on jokaisella oikeus. Minun mielestäni täysjyväleivät tuottavat suolestani kohtuuttomasti pelkkää paskaa ja aiheuttavat vyötärön seudulle turvotusta ja tuskaa, joten olen syömättä niitä. Eipä silti itse en välitä karppileivästäkään mutten silti tuomitse ketään joka syö täysjyväleipää tai karppileipää. Jos leivästä tykkää eikä siitä ongelmia aiheudu niin syököön.

Miksi lihoo

Aika monelle tuttu juttu tuo lihominen. Syitä on monia, seurauksia vieläkin enemmän. Mutta miksi lihominen on niin helppoa. Jokainen ajattelee, että vain tupakoitsija myrkyttää itseään tietoisesti. Väittäisin kuitenkin että henkilö joka on heikkona tai todella riippuvainen makeasta, myrkyttää itseään ja kampittaa terveyttään vähintäänkin yhtä tehokkaasti, ellei jopa varmemmin kuin tupakoiva. Aihe kirjoitukseen syntyi eilen saamastani kommentista, jonka mukaan karppaajat pakenevat vastuuta omasta lihomisestaan. No, on siihen lihomiseen vähän muitakin syitä. Minun mielestäni karppaajat ovat juuri niitä jotka ovat päättäneet tehdä asialle jotain eikä vain tyytyä makaamaan ja keksimään tekosyitä ja verukkeita.

Mässäily ja mielialat.

Epäilemättä vahvin lihomiseen vaikuttava tekijä on liiallinen mässäily ja herkuttelu. Tunnesyöminen jossa syönnistä saadaan hetkellinen hyvänolon tunne on aika monelle lihavalle tuttu. Sitä tehdään siitäkin huolimatta että sen tiedetään vain pahentavan tilannetta. Vaikeimmat tapaukset on jo riippuvuuteen verrattavia, se hyvänolon tunne on saatava tai polla meinaa seota. Liikaa syöminen ja omaan kuoreen masentuneena käpertyminen johtaa sitten siihen ettei liikuta tarpeeksi. Eri asia on sitten vakavasta masennuksesta kärsivät ja tietoisesti tunnesyöpöttelyyn sortuvat. Pitäisikö olla tekijä joka poistaisi syönnistä saatavan mielihyvän?

Kasvatus ja kotiolot

Varmasti lapsena opituilla tavoilla ja tottumuksilla on myös vaikutuksensa asiaan. Lautanen tyhjäksi vaikka pakki on jo turvoksissa, on monelle pikkuipanalle tuttu loru. Kyllähän se kylläisyyden säätely  lapasesta lähtee kun alle kouluiässä jo pakotetaan syömään enemmän kuin tarpeeksi ja vatsalaukkuhan venyy kun venytetään. Ensi kerralla jo tarvitaan vähän enemmän että on kylläinen. En väitä että vanhemman rooli olisi helppo kun niitäkin on jotka eivät syö tarpeeksi jos ei pidetä silmällä. Harvemmin olen kuullut että joku alle kouluikäinen olisi itsensä näännyttänyt nälkään.

Ruuansulatus ja hormoonit

Yksilölliset erot on valtavia. Ruoansulatuskanavassa, rasvakudoksessa, elimissä ja rauhasissa tuotetaan hormoneja, kuten insuliinia,  joiden tehtävä on hämmentää soppaa entisestään. Mikäli kärsit insuliiniresitenssistä, elimistö tuottaa insuliinia enemmän saavuttaakseen tavoitteensa. Vaikka insuliinia ei kuulemma saisi kutsua lihomishormooniksi, sitä se kuitenkin on ja sen lisääntynyt tuotto pienimmilläänkin lisää lihomista entisestään ja vakavimmillaan estää laihtumisen hyvin tehokkaasti.

Geenit

Geenit tahdittavat sekä ruokahalua ja energiankulutusta että rasvan varastoitumista ja jakautumista. Jo 1940-luvulta asti on tiedetty, että monet aivojen osat vaikuttavat syömiseen. Sittemmin osoite on tarkentunut hypotalamukseen, jossa on runsaasti ravinnonottoa valvovia hermoratoja ja liitoksia. Noin 20:stä tunnetusta peptidistä osa lisää ruokahalua, toiset tuottavat kylläisyyden tunteen.

Leptiin on keskeinen peluri ruokahalujen ja kilojen säätelyssä. Rasvasolujen tuottama kylläisyyshormoni hakeutuu keskushermostoon ja pitää syöpöttelyn kurissa. Ihmisen vyötärön turpoaminen johtuu harvoin leptiinivajeesta. Valtaosalla pullukoista on moninkertaisesti hormonia veressään. Leptiinin vaikutusmekanismit ovat kirkastuneet vasta äskettäin. Elmqvistin työryhmä on paikantanut hypotalamuksesta leptiinille herkkiä soluryppäitä, jotka osallistuvat ruokahalun säätelyyn. Hormoni tarvitsee kylläisyyden synnyttämiseen monia välittäjäaineita, joiden tasapaino on äärimmäisen herkkä häiriöille.

Jos Leptiiniä on tarpeeksi, missä sitten on vika? Syynä lienee leptiiniresistenssi: hypotalamus ei jostain syystä reagoi hormoniin riittävästi. Ongelma saattaa piillä perimässä, mutta myös psykologiset ja sosiaaliset tekijät voivat nollata leptiinin vaikutukset, koska syöminen on usein sosiaalinen tapahtuma ja mielihyvän lähde. Hypotalamuksen hermosoluissa on runsaasti melanokortiini 4 -reseptoria, jota koodittavan geenin virhe lihottaa ihmistä. Mahakkuuteen altistavaa mutaatiotia kantaa 3-5 prosenttia eurooppalaisista. Rasvasolujen ja aivojen vuoropuhelulla on rooli painonsäätelyssä, Ylipainon taustalla ei ole välttämättä yksi ja sama häiriö, vaan säätely voi yskiä ketjun useissa kohdissa.

Lihavuuden lääkehoito

Uusi ymmärrys lihavuuden neurobiologiasta ja genetiikasta luo toiveita lääkehoidoista, joista on huutava pula. Sadan viime vuoden aikana valtaosa valmisteista on joko osoittautunut tehottomiksi tai myrkyllisiksi. parempaa on kuitenkin luvassa. Useat valmisteet joiden kehityksessä on huomioitu geneettisten vaikutusten merkitys, on tulossa. Lihavuutta saatetaan pian hoitaa samalla lailla kuin verenpainetta. Pillereitä syödään vuosikausia, jotta kilot pysyisivät kurissa.

Vyötärö turpoaa todennäköisesti monen perintötekijän juonittelun seurauksena. Muutamilla syy on voimakkaasti geneettinen, useimmilla mässäilyn ja sohvalla lojumisen merkitys on ratkaiseva. Tosiasia on kuitenkin se että mikään lääke ei korjaa lihavuuden syitä. Jos elintapoja ja ruokavaliota ei korjata, paino palaa lääkityksen loputtua. Tässäkin uhkaa käydä vielä niin että hoidetaan oireita eli lihavuutta, eikä syitä jotka lihavuuden aiheuttavat. Diabeteksen, verenpaineen ja kolesterolin osalla tämä on jo arkipäivää.

Toivoisin että sairaalloiseen lihavuuteen löytyisi täsmälääke. Enkä tarkoita lääkkeellä mitään sellaista jonka ansiosta voi jatkaa loputonta mässäilyä lihomatta lopun elämäänsä, vaan sellaista että lähes liikuntakyvyttömäksi lihonneella olisi edes jonkunlaiset edellytykset laihtua sen verran että liikkuminenkin olisi mahdollista. Yksi parhaista motivaatioista elintapojen muutokseen on tunne onnistumisesta. Monen lihavan kohdalla se tunne on tehokkaasti tapettu jatkuvilla epäonnistumisilla ja pettymyksillä. Asiaa eivät ole yhtään auttaneet suvituulen nussimat vinkuheinät, jotka onnellisena läpipaskona jaksavat muistuttaa että se on VAIN itsestä kiinni. Ei se vittu välttämättä ole vain itsestä kiinni. Koetappa se selittää itsetietoiselle pulkannarulle joka ei ole elämässään joutunut grammaakaan laihduttamaan mutta on helvetin pätevä mielestään jakamaan laihdutusneuvoja.

Sinkki

Nykyisin nuo ämpärit ovat lähinnä muovisia mutta ainakin vanhemmat lukijat muistavat vielä sinkkiämpärit. Jos kylän urheilutapahtumassa virtsanäytteen antajalla sinkkiämpäristä putosi pohja, oli dobing näyttö aika vahva.

Ihmisen elimistössä on 2–4 grammaa sinkkiä eli yhtä paljon kuin rautaa. Magnesium, kalsium, fosfori, kupari, nikkeli, rauta ja seleeni toimivat sinkin vastavaikuttajina. Aikuisen sinkin päivittäinen tarve on 15 mg. Raskauden aikana suositellaan 3 mg:n ja imettämisen aikana 10 mg:n lisäsaantia/vrk. Raskas fyysinen työ ja kova harjoittelu (huippu-urheilu) vaativat myös lisäsinkkiä. Elimistössä sinkki on sitoutunut entsyymeihin (vaikuttaen noin 200 entsyymin toimintaan), joita tarvitaan useissa aineenvaihduntareaktioissa. Sinkki vaikuttaa myös kasvuun ja kehitykseen, minkä vuoksi sinkin puute kasvuikäisillä lapsilla ja nuorilla aiheuttaa kasvun hidastumista. Hyviä sinkin lähteitä ovat mm. maksa, liha, kananmuna ja pähkinät.

Vain 15-40% ravinnon sinkistä imeytyy elimistöön. Eläinperäinen sinkki imeytyy paremmin kuin kasviperäinen. Kasvien sisältämä fytaatti estää sinkin imeytymistä. Myös kovin kuitupitoinen ruokavalio (joka muutoin on terveellinen) vähentää ravinnon sinkin imeytymistä. Sinkin vajaus lisää riskiä sairastua sydäninfarktiin sekä aivohalvaukseen, sillä sinkki on verisuonille elintärkeä antioksidantti. Puutosoireita on pitkä lista, sen verran on sinkki monessa mukana: Kasvuhäiriöt, Lukihäiriöt, Hiusten lähtö, Hauraat kynnet, Akne, huono iho, "Karttakieli", Uusiutuva haavainen suutulehdus, Allergiat, Infektioherkkyys, Krooniset Hengitystiesairaudet, Haju- ja makuaistin heikkeneminen, Heikentynyt sokerinsieto, Impotenssi.

Riskiryhmiä joiden erityisesti tulisi ottaa sinkin saanti huomioon ovat: Diabeetikot, odottavat ja imettävät naiset, unihäiriöiset ja keliakiapotilaat. Eikä se muillekkaan huonoa tee, olla asiasta hajulla, sillä sinkin on todettu lyhentävän myös flunssaoireiden kestoa. Sinkki edistää myös testosteronin tuotantoa. Erityisen tärkeää se on yli 40-vuotiaille miehille. Miehen vapaa testosteroni alenee nopeasti mikäli tällä on piilevää sinkin puutetta. Eräässä tutkimuksessa 20-80-vuotiaista miehistä 28 % kärsi alentuneesta testosteronista, joka johtui piilevästä sinkin puutteesta. Alentunut testosteronitaso saattaa laukaista masennuksen tai aiheuttaa impotenssia - ja sitähän me emme halua. Tiesittekö muuten että tiheään tapahtuvat siemensyöksyt voivat alentaa miesten sinkkitasoja: yhdessä siemensyöksyssä voidaan menettää jopa 3-5 mg sinkkiä.

Sinkkilisää voi käyttää myös flunssalääkkeenä ja sinkin myönteisestä vaikutuksesta flunssan ehkäisyyn on olemassa paljon tutkimuksia, mutta sinkkikuuri auttaa vain, jos se aloitetaan 24 tunnin kuluessa flunssaoireiden alkamisesta. Lääketieteen Cochrane-katsauksessa aikuisen tulisi nauttia sinkkiä 80 mikrogrammaa vuorokaudessa, jotta flunssapöpöt säikähtäisivät. Määrä on suuri annos siihen verrattuna, että THL suosittelee korkeintaan 25 mikrogramman sinkin syöntiä vuorokaudessa. Pikakuurina tuo 80 mikroa on tuskin haitallinen joten sopiva määrä lienee noiden kahden kerrotun luvun välimaastossa. Monessa lähteessä mainitaan pitkäaikaiseen käyttöön sopivaksi määräksi noin 30 mikrogrammaa vuorokaudessa. Sitä pitäisin varsin luotettavana, onhan THL:n suositukset olleet luvalla sanoen ylivarovaisia aikaisemminkin, paitsi possunuha piikkiä jaettaessa.

Chilipullat

Kuten tuossa jo aikaisemmin mainitsin, ehdoton suosikkini on chilipullat, salaatin ja kermapippurikastikkeen kera. Useampi on kysellyt valmistusohjetta, joten tässä sitä antia nyt sitten on:

Salaattitarpeet. Tästä se lähtee.

Salaattia syntyi sen verran että siitä syö useampana päivän tai useampi henkilö.

Kermapippurikastikkeen vaativat tarpeet.

Kerma pannuun, keitellään ja hämmennellään rauhassa kunnes on sopivan paksua. Pippuria mausteeksi.

Chilipullatarpeet. 1,2kg jauhelihaa, 4 munaa, Chiliä ja mausteita mieltymysten mukaan. Tarpeet hienoksi ja sekaisin.

On niin suuret kädet, ettei siitä tullut kuin 10 chilipullaa. Paistetaan 150 asteessa noin 40 minuuttia.

Lopuksi valmis kattaus... chilipullat salaatin ja kermapippurikastikkeen kera.

Sanoisin että tällä kertaa ateriassa oli mitä mainioin takapotku. Pitkään syönnin jälkeen tuntui chilin viehkeä aromi suussa ;) Ja varmuuden vuoksi vielä, kun tuota pienempää chiliä pilkotte niin ei kannata hieroa silmiä... ja jos on käsissä haavoja tms. niin sen sitten huomaa kun sitä pullataikinaa käsin sekoittelee :)

Arvailutiede

Aikaisemmin en tähän asiaan juurikaan kiinnittänyt sen suurempaa huomiota, mutta nyt karppaamisen myötä on tiede ja tutkimukset kiinnostaneet senkin edestä. Vielä -80 luvulla tällaisiin asioihin tavallisen sukankuluttajan oli hankala tutustua, mutta netin myötä on saatavilla tietoa ja tieteilyä maan ja taivaan väliltä ihan- ja vähän joka asiasta ja varsinkin asian vierestä. Opiskeluaikana meille tyhmillä tiedonjanoisille tehtiin varsin selväksi että asiat ovat totta, jos ne voi aukottomasti todeksi todistaa. Samaten asiat ovat tarua, satua ja haaveita jos niiden perusteena ei ole mitään näyttöä. Siihen aikaan maailma oli varsin yksinkertainen, asiat joko olivat tai eivät.

Nykyaikana tieteen tilalla on arvailutiedettä, arveluja, mielipiteitä ja silkkaa paskapuhettakin paljon joukossa. Tutkimus toisensa jälkeen todistetaan että asiat saattavat olla näin tai asiat voivat olla noin. En kyllä ymmärrä kenen etua palvelee tällaisten tutkimusten julkaiseminen jonka lopputulos ei todellisuudessa kerro paskan vertaa tutkitusta asiasta. Ilmeisen selvää on vain se että jo tutkimuksen alussa oli lienee olemassa jonkinlainen arvelu siitä että asiat voivat olla jollakin tavalla. Jos tutkimuksen jälkeen tulos on se että asiat edelleen voivat olla samalla tavalla, on tuo koko tutkimukseen tuhlattu raha ja vaiva heitetty kankkulan kaivoon.

Minähän en mikään tiedemies ole, ja pikkuhiljaa alkaa tuntumaan siltä että se on pelkästään hyvä asia. Mutta maallikkona minusta tuntuu tädella tyhmältä se, että rahaa haaskataan jatkuvasti tutkimuksiin joista ei saada irti muuta kuin voivottelua. Voi olla niin tai voi olla näin. Hölmöläisen hommaa.

Kaavahan on yksinkertainen. Vaikuttaako asia A asiaan B. Se joko vaikuttaa tai ei vaikuta. Mutta lopputulos on taas kerran että asia A saattaa vaikuttaa asiaan B - melkeinpä tutkimuksesta riippumatta. Eikö kuitenkin olisi syytä tutkia ensin että vaikuttaako asia A asiaan B. Jos ei vaikuta, on homma selvä. Jos taas vaikuttaa satunnaisesti, pitää myös tutkia millaisessa tilanteessa/olosuhteissa asia A vaikuttaa asiaan B -  ja sitten vasta laukoa niitä lopputuloksia eikä oikaista yksinkertaisesti sanomalla että kai se sillaikin VOI olla.

Eipä silti, ainakin journalismi on seurannut tiiviisti tieteen perässä siirtyen faktoista paskan levitykseen ilman peltoa, höystettynä arvailuilla, olettamuksilla ja toimittajien mielipiteillä - joita toki kaikkia tyhmälle rahvaalle tarjotaan selvänä totuutena ja näin pientä ihmistä viedään kuin sikaa teuraalle. Katoava luonnonvara ovat tiede ja tutkiva journalismi...

Karppiruokaa I

Monesti on kysytty mitä minä syön. Vielä sitäkin useammin edelleen kuulen, ettei voi olla terveellistä kun syö vain voita ja kermaa ja muita kovia rasvoja. Reseptien kirjoittaminen ei oikein luonnistu kun tulee monesti tehtyä pitkälti näppituntumalta mutta laitetaan parit kuvat tästä niin yksipuolisesta ja vaarallisesta ruokavaliosta jota myös vhh:ksi kutsutaan. Seuraavissa kuvissa siis yhteisenä tekijänä on vhh.

Aloitetaan ihan omasta suosikistani, chilipullat kermapippuri kastikkeella ja salaatilla. Jauhelihaa, kananmunaa, chiliä, kermaa, pippurimurskaa ja salaattia sen mukaan mistä kukakin tykkää.

---

 Kalaruuan ystävät arvostavat savulohisalaattia.

---

Possun ulkofilettä, parilalla paistettu. Jälleen salaatin kera.

---

Juustoleipäseen tehty hampurilainen. Itse tehty jauhelihapihvi. Oiva esimerkki miten yhdistetään pari karppaus.info:n reseptiä toisiinsa. Saattaisi Hesen tai Mäkin makutuomarikin olla ihmeissään.

---

Karppipizza !! Juustopohjalla tietysti :)

---

Jytky pariin otteeseen kuvattuna valmistusvaiheessa...

Jauheliha ja täytteet maun mukaan.

Pekoniverkko ympärille ja uuniin...

Siinä se on sitten syöntivalmiina. Suosittelen kukkakaalimuussin ja salaatin kera.

---

Vähän enemmän paneutumista, muttei suinkaan mahdotonta: Täytekakkukin onnistuu vähähiilihydraattisena. Täytteenä marjoja ja keramaa.  Kuva on allekirjoittaneen 40v päiviltä jossa yhteydessä myös tavoiteltu "poikamies" siirrettiin virallisesti ukkomiesten kastiin.

---

Ei se ole vaikeaa vaikka jotkut niin väittävät. Paneutumista se vaatii kuten mikä tahansa asia jonka haluaa tehdä kunnolla.

Ei se ole edes tavattoman kallista vaikka jotkut niin väittävät. Minäkin hyödynnän usein juuri niitä raaka-aineita jotka kulloinkin ovat tarjouksessa.

Ja ennenkaikkea, se ei todellakaan ole epäterveellistä taikka yksipuolista vaikka virallisen linjan uskolliset alamaiset perättömästi väittävät.

Syntiä se saattaa olla, on se sen verran maukasta.

Koulukiusaaminen

Ei tämä karppaamiseen liity mutta on minulle henkilökohtaisesti sydäntä lähellä oleva asia. Tulihan sitä paskaa peruskoulun verran siedettyä. Lihavuus taisi olla se todennäköisin syy... ja yleistäminen että lihavat ovat tyhmiä ja laiskoja. Oli koulukaivereissani niitäkin harvoja jotka tähän eivät osallistuneet koskaan. Paljon oli niitä jotka joskus muiden mukana ja sitten ne muutamat joille se oli arkipäiväistä hupia. Ehkä juuri tuon sietokyvyn kasvattamisen myötä minusta on tullut tällainen kusipää ja suunsoittaja kuin olen, jolle muiden mielipiteet on melko samantekeviä ja joka tekee niinkuin itse parhaaksi näkee. Joten ei niin huonoa etteikö jotain hyvääkin. Valitettavasti kaikki eivät ole niin paksunahkaisia että kestäisivät pitkään jatkuvaa kiusaamista ja siitä on saatu nähdä todella ikäviä seurauksia. Vähän luotia keuhkoon tai puukkoa kylkiluiden väliin. Iltapäivälehdet näillä aina välillä pääsevät herkuttelemaan.

Ei muuten ollut harvinaista sekään että joku opettajista teki kiusatun naurunalaiseksi koko luokan edessä. Nämä opettajat muistan edelleen nimeltä ja aikanaan kun helvetissä tavataan, istun itse löylykauhan varressa ja katselen kun arvoisa opettaja kärisee ylälauteilla.

Minä en hyväksy koulukiusaamista. Kovat jätkät ei kiusaa. Ei ole tarvetta koska ei mene niin huonosti että pitäisi polkea jotain toista vielä alemmas. Vielä vähemmän hyväksy tuota opettajan vuoksi naurunalaiseksi joutumista. Siinä aikuinen ihminen pönkittää omaa läpipaskaa egoaan lapsen kustannuksella. Turhaa väittää etteikö sitä enää tapahtuisi.

Monissa julkisuuteen tulleissa tapahtumissa on koulun johdon virallinen kanta ollut autuaan tietämätön heidän koulussaan tapahtuvasta kiusaamisesta. Kuinka tyhmä tai naivi saa rehtori olla. Varmasti Suomesta löytyy kouluja joissa ei enää kiusaamista tapahdu... ainakin satukirjoissa. Toinen ryhmä rehtoreita on niitä jotka sanovat että kiusaamiseen puututaan aina ja tarmokkaasti. Samaan aikaan näissä kouluissa on lapsia joiden vanhemmilta alkavat keinot loppumaan kun kiusaajille ei voida mitään.

Jonkin aikaa sitten koululaisen äiti otti oikeuden omiin käsiinsä ja puuttui lapsensa kiusaamiseen. Tällainen teko tuomittiin kautta linjan mutta herätkää ihmiset, lapsesi on sinulle tärkein ja lapsi luottaa siihen että SINÄ hoidat asian kuntoon kun hän joutuu terrorin kohteeksi. Varsinkin jos kukaan muu ei sitä tee. Minä nostin hattua korkealle kyseiselle äidille.

Suomi on kiusaamisen luvattu maa ja meillä kun koululaitoskin on aikaa sitten ajettu totaalisen hampaattomaksi, on kasvualusta kiusaajille mitä otollisin. Opettajat, vahtimestarit ja muu kouluhenkilökunta ovat voimattomia kiusaajan edessä. Ainoa keino on soittaa poliisi paikalle kun koululla meno käy liian agressiiviseksi. Ja sitähän ei mielellään tehdä kun siitä seuraa negatiivista julkisuutta. Kyllä on ikävä aikaa jolloin opettajan lyöjä ja haistattelija sai sellaisen tukkapöllyn että perse lattiaa viisti - ja ihan aiheesta. Silloin vielä kasvatettiin yhteiskuntakelpoisia ja suoraselkäisiä ihmisiä. Se tukkapölly opettajalta tai äiteeltä oikeassa paikassa olisi kuitenkin parempi vaihtoehto kuin kiusaajan puukko tai luoti vähän myöhemmin. Pistää miettimään missä mentiin metsään.

Olkoon mitenkä tuomittavaa tahansa, minäkin puuttuisin lasteni kiusaamiseen mikäli koulu ei pystyisi asiaa hoitamaan. Eihän se kuulemma oikein ole, eikä varmasti laillista tai moraalista mutta pieni ihminen luottaa minuun että saa elää ihmisarvoista elämää. Enhän minä sentää lapsia ryhtyisi kurmottamaan mutta kiusaaminen on sellainen peli mitä voi pelata kahteen suuntaan. Luulen että korpilaki kiusaajan vanhemmille saisi parhaiten muutosta aikaan. Paska juttu mutta joskus muu ei auta kuin pelata rumaa peliä.

karppaus.info

Tuo on vielä liian monelle tuiki tuntematon netti osoite, josta tällä kertaa kirjoitetaan. Aloittelevalle ja miksei vähän kokeneemmallekkin karppaajalle minun suosittelemani tietolähde. Eikä vähiten siksi, että monesta verkosta löytyvästä foorumista ja keskustelupalstasta poiketen, siellä sain esittää tyhmiäkin kysymyksiä ilman, että joku olisi ollut välittömästi käskemässä googlettamaan. Siellä sai myös kysyä sellaisia kysymyksiä joita joku toinen oli jo kysynyt eikä ensimmäinen vastaus ollut se yleinen: käytä sitä saatanan hakua. Mielettömän hieno paikka sellaiselle joka ei oikein tiedä mistä on kyse mutta haluaisi aiheeseen tutustua ja kokeilla muttei tiedä edes mistä oikein aloittaisi.

Ylivoimaisesti eniten käyttämäni on tuo foorumi mutta sisältäähän karppaus.info paljon muutakin. Sieltä löytyvät loistavat reseptit karppaajalle. On erilaisia kampanjoita painon pudotuksen tiimoilta. Löytyy laskureita ja ruokapäiväkirjoja joista saa vinkkejä ja joita voi käyttää malliksi jos ei oikein ole selvillä miten ne karppaajat syövät. Karppikaupasta halukkaille löytyy aiheeseen liittyvä kirjallisuus.

Tärkeintä on kuitenkin vertaistuki ja mahdollisuus keskustella samalla tavalla ajattelevien kanssa. Toki mukaan livahtaa välillä joku THL:n kätyri kertomaan miten meidän pitäisi oikeasti syödä ja elää mutta kiitettävällä aktiivisuudella nämä trollaajat on sieltä blokkailtu. Ei ole aina moderaattorin elämä helppoa :)

Epäilen vahvasti että oma karppaamiseni olisi hyytynyt ihan lähtömetreille ilman kaikkea sitä tietoa minkä sain tuota kautta. Tämän blogin aloittamiseenkin kipinä lähti sieltä. Ilman karppaus.infoa ei taitaisi olla Koltan blogiakaan. Terveisiä Brillalle joka blogin pitämistä toisena päivänä elokuuta ehdotti ;)

Karppaus.info, suosittelen lämpimästi.

Maitorasva

Harvardin tutkijat (HSPH julkaisu 21.12.2011) ovat tunnistaneet maitorasvasta luonnollisen aineen joka voi merkittävästi vähentää riskiä sairastua kakkos tyypin diabetekseen. Yhdiste, trans-palmitoleiinihappo, on rasvahappo jota on maidossa, juustossa, jugurtissa ja voissa. Elimistö ei sitä tuota joten sitä saadaan vain ravinnosta. Tutkimuksessa on seurattu 3736 osallistujan metabolisia riskitekijöitä, kolesterolia, glukoosi- ja insuliinitasoja sekä veren rasvahappoja, kuten trans-palmitoleiinihappoa, 20 vuoden ajan.

Lähtötilanteessa korkeampi trans-palmitoleiinihappopitoisuus liittyi terveempään veren kolesteroliin, tulehdukseen, insuliinitasoon ja insuliiniherkkyyteen. Tulosten perusteella tutkijat huomauttavat, että palmitoleiinihapon suojaava vaikutus on selkeämpi ja merkittävämpi kuin mikään muu tiedossa oleva vaikutus. Tutkijoiden mukaan nykyaikainen ravitsemus sisältää liikaa hiilihydraatteja ja kaloreita, vähentäen merkittävästi palmitoleiinihapon suojaavaa vaikutusta.

Asiaa tutkittaneen tulevaisuudessa vielä lisää mutta henkilökohtaisesti näkisin tuossa yhtälössä jotakin mielenkiintoista... nimittäin sen että rasvattomat KEVYT tuotteet on meillä POP, niitä pitää suosia THL:n, sydänliiton ja diabetesliiton mielestä - ja diabetes suomessa lisääntyy kaiken aikaa. Voita ja juustoa suosivat karppaajat jotka välttelevät kevyt tuotteita kuin ruttoa, pääsevät yksi toisensa jälkeen diabeteslääkityksestä eroon... Itä-Suomesta tulleet professorit varmasti sanovat heti että se on saatana silkkaa sattumaa ;)

Siltä varalta että käänsin tai käsitin jotakin totaalisen väärin, tässä myös alkuperäinen teksti Harvardin yliopistolta:

Scientists at the Harvard School of Public Health (HSPH) and collaborators from other institutions have identified a natural substance in dairy fat that may substantially reduce the risk of type 2 diabetes. The compound, trans-palmitoleic acid, is a fatty acid found in milk, cheese, yogurt, and butter. It is not produced by the body and thus only comes from the diet.

Reporting in the Dec. 21 issue of Annals of Internal Medicine, investigators led by Dariush Mozaffarian, assistant professor in the Department of Epidemiology at HSPH and the Division of Cardiovascular Medicine at Brigham and Women’s Hospital and Harvard Medical School, and Gökhan S. Hotamisligil, J.S. Simmons Professor of Genetics and Metabolism and chair of the Department of Genetics and Complex Diseases at HSPH, explain that trans-palmitoleic acid may underlie epidemiological evidence in recent years that diets rich in dairy foods are linked to lower risk of type 2 diabetes and related metabolic abnormalities.  Health experts generally advise reducing full-fat dairy products, but trans-palmitoleic acid is found in dairy fat.

The HSPH researchers examined 3,736 participants in the National Heart, Lung and Blood Institute-funded Cardiovascular Health Study, who have been followed for 20 years in an observational study to evaluate risk factors for cardiovascular diseases in older adults. Metabolic risk factors such as blood glucose and insulin levels, and also levels of circulating blood fatty acids, including trans-palmitoleic acid, were measured using stored blood samples in 1992, and participants were followed for development of type-2 diabetes.

At baseline, higher circulating levels of trans-palmitoleic acid were associated with healthier levels of blood cholesterol, inflammatory markers, insulin levels, and insulin sensitivity, after adjustment for other risk factors. During follow-up, individuals with higher circulating levels of trans-palmitoleic acid had a much lower risk of developing diabetes, with about a 60 percent lower risk among participants in the highest quintile (fifth) of trans-palmitoleic acid levels, compared with individuals in the lowest quintile.

“This type of observational finding requires confirmation in additional observational studies and controlled trials, but the magnitude of this association is striking,” said Mozaffarian, lead author of the study. “This represents an almost threefold difference in risk of developing diabetes among individuals with the highest blood levels of this fatty acid.”

In contrast to the types of industrially produced trans fats found in partially hydrogenated vegetable oils, which have been linked to higher risk of heart disease, trans-palmitoleic acid is almost exclusively found in naturally occurring dairy and meat trans fats, which in prior studies have not been linked to higher heart disease risk.

“There has been no clear biologic explanation for the lower risk of diabetes seen with higher dairy consumption in prior studies. This is the first time that the relationship of trans-palmitoleic acid with diabetes risk has been evaluated,” said Mozaffarian. “We wonder whether this naturally occurring trans fatty acid in dairy fats may partly mimic the normal biologic role of its cis counterpart, cis-palmitoleic acid, a fatty acid that is produced in the body. In animal experiments, cis-palmitoleic acid protects against diabetes.”

“Unfortunately, with modern diets, synthesis of cis-palmitoleic acid is now driven by high amounts of carbohydrate and calories in the diet, which might limit its normal protective function. We wonder whether trans-palmitoleic acid may be stepping in as a ‘pinch hitter’ for at least some of the functions of cis-palmitoleic acid,” said Mozaffarian.

Hotamisligil, the study’s senior author, also emphasized the magnitude of the risk reduction. “This is an extremely strong protective effect, stronger than other things we know can be beneficial against diabetes. The next step is to move forward with an intervention trial to see if there is therapeutic value in people.”

Because trans-palmitoleic acid, also known as trans-palmitoleate, is a natural compound, Hotamisligil said that conducting clinical trials should be possible. “This study represents the power of interdisciplinary work bridging basic science with population studies to realize exciting translational possibilities,” he said.

Support for the study was provided by the National Heart, Lung and Blood Institute and National Institute of Diabetes and Digestive and Kidney Diseases of the National Institutes of Health, the National Institutes of Health Office of Dietary Supplements, and National Institute of Neurological Disorders and Stroke. A subset of additional fatty acid measurements were supported by a Searle Scholar Award.

Lisäaineet

Jo on aikoihin eletty. Oikein professoritason mies väitti hesarissa, että lisäaineilla höstetty teollinen mössö on parempaa ja terveellisempää kuin kotona itse tehty ruoka. Mielestäni en itse karttele lisäaineita pelkän karttelemisen vuoksi, vaikka pyrin usein katsomaan ettei se tuote sentään pelkästään niitä E-koodeja sisällä ja että tuotteessa olisi sitä itseäänkin edes hieman enemmän kuin niitä lisäaine prosentteja. Mielestäni osalle lisäaineiden käytöstä on ihan hyvät perusteet, mutta tuo professorin vertailu itse tehtyyn ruokaan on aika hervoton vedätys.

Monessa suhteessa tosin on vähän epäselvää sekin, mikä on lisäainetta. Ei minun mielestäni jokin aines, jota lisätään tuotteeseen jossa sitä on ennestään tai luonnostaan, muuta sitä lisäaineeksi. Tämä on tietysti kovin pitkälle makuasia. Yhtä mielt'ä lienemme kuitenkin siitä että tuotteeseen lisätty aines, jota tuotteessa ei muutoin olisi ollenkaa, voidaan luokitella lisäaineeksi. Kuitenkin parhaita esimerkkejä lisäaineista on mm. kouluruokaan lisättävä säilöntäaine, että ruoka pysyy hyvänä keittiöstä koululaisen lautaselle. Joko se matka on todella pitkä tai tehty ruoka on pikapilaantuvaa, kun sen säilyvyyttä tarvitsee kattilan ja lautasen välillä vielä vähän parantaa. Moisista balsamointiaineista olisi päästävä eroon.

Ihan ensimmäiseksi tuli kyllä tuosta lausunnosta mieleen RUSKEA KIELI. THL:n ja Itäsuomen yliopisto ovat saaneet jatkoa teollisuutta ja varsinkin sen rahoja kieli pitkällä nuoleskelevalle toiminnalleen. Eiköhän noilla kommenteilla joltakin einestalolta etelänmatka tai kylpyläloma napsahda. Voin toki olla väärässäkin, onhan aina mahdollista että professori itse tosiaan uskoo väittämäänsä. Kyllähän minäkin vielä vuosi sitten pidin suomen yliopistoja lahjomattomina totuuden torvina ja uskoin professorien tietotaitoon. Kovan on ollut ropina näiden luulojen varistessa maahan kuin syksyn lehdet.

Osalle lisäaineiden käytöstä on varmasti järkevätkin perusteet, määrät joita käytetään, ovat sitten ihan toinen asia. En ole tutkinut asiaa enkä etsinyt tutkittua tietoa mutta vankka mielipiteeni on, että kotona itse valmistamani ruoka, jonka sisällön tiedän, on terveellisempää kuin valmispöperö jossa on mitä merkillisempiä E-koodeja joista osa on täyttä hepreaa ja loput tuiki tuntemattomia termejä. Kurkun, porkkanan ja mustikankin tunnen, mutta en edes tiedä missä kemian laitoksessa näitä E-koodeja kasvatetaan tai minkä näköisiä ne ovat ;)

Suopeus

Natsivainomainen vastustus on hiljentynyt. Tällä hetkellä voi karppailla ihan omassa rauhassaan, eikä joka tuutista työnnetä maailmanlopun ennustuksia toisensa jälkeen karppaajan niskaan. Kieltämättä se tuntuu ihan mukavalta vaikkei sitä vastustusta oltu ketään kohtaan henkilönä tarkoitettu. Eikä taida enää karppauksen vaarallisuus antaa mitään uutta uutisarvoakaan joten lehdet eivät juurikaan ole vanhoista uutisista kiinnostuneita.

Tv vähän yrittää, kun lauantaisin karpataan. Tosin meillä karpataan ihan jokapäivä eikä sellaista eines villitystä ole karppaamisen piirissä kuin tv antaa ymmärtäää. Kun sanotaan että "näin karppaat oikein", olisi kuitenkin ehkä kannattanut ottaa hivenen tiukempi linja todellisen karppaamisen suuntaan. Ja ainakin unohtaa ne öljyssä paistamiset ;) Kuitenkin olen ihan tyytyväinen siitä hengestä jossa ohjelma on karppaamisen tuonut esiin. Ehkei se niin monelle ole sitten enää jotain mystistä ja uskonnon omaista ja pelottavaa.

Menneellä viikolla sattui silmiini tutkimus jossa oli johtopäätöksenä se, että kaikilla dieteillä ja ruokavalioilla laihtuu ihan yhtä hyvin jos ne ovat kalorimäärältään samat. Eikä tätä lienee kukaan koskaan ole kiistänytkään. Minua jäi kyseisessä tutkimuksessa kiinnostamaan jälleen kerran se, mikä oli se syy niillä jotka jättäytyivä pois kesken leikin, sillä niitäkin oli jälleen kerran useita. Tai mikä on se syy yleensä kun dietti lopetetaan ennen tavoitteita.

Omalla kohdallani vuosien saatossa on kaksi tärkeää tekijää jotka dietin tappavat. Nälkä ja mieliteot. Vaatii mieletöntä tahdonvoimaa laihduttaa viikosta toiseen ja olla koko ajan nälkäisenä. Tai taistella jatkuvia mielitekoja vastaan. Siksi minä olen onnistunut kohtuullisen hyvin karppaamalla. Ei tarvitse olla nälässä ja mieliteot on helposti voitettavissa. Nälkä itsessäänkin on nykyään lähinnä syömisen tarpeesta satunnaisesti muistuttava tunne, eikä suinkaan "kaikki safkat mulle heti, tilanne päällä, kohta tulee turpaan" raivokohtaus.

Taitaa koko ihminen olla rakennettu niin, että on luonnollista etsiä ateriaa jos on nälkä. Jos näin ei olisi, ihminen olisi varmaan kuollut jo sukupuuttoon. Miksi sitä olisi ruokaa etsitty jos nälkä ei pistä liikkeelle. Ja on se sellainen voima ettei siitä valitettavasti jokainen selviä ja pidemmällä aikavälillä vielä harvempi. Tai voihan sitä aina koittaa puhaltaa vastatuuleen ja uskoa että maapallo lakkaa pyörimästä kun tarpeeksi kovaa puhaltaa.

Ihan mukava kuitenkin että saan karpata ilman että sen tuhovoimasta koko ajan koitetaan muistuttaa. Suon saman tuomitsematta muille. Syökää sitä millä pysytte terveenä välittämättä siitä, onko se jonkun muun juttu vai ei.

ps. terveiset ja onnittelut Suville ja Jonille tyttövauvasta. En olisi uskonut että nelikymppisenä pääsen vaarien joukkoon ;)

Karppausinnostus

Lehtitietojen, joiden paikkansapitävyys on usein kyseenalaista, mukaan karppausinto on hiipunut. Tällä kertaa uutisoinnissa on varmasti perää, onhan selvästi ollut havaittavissa, että mediakohukin karppauksen ympärillä on hiljentynyt. Omalta osaltaan se selittyy varmasti sillä, että aina kun jostakin kohutaan, muotitietoiset ovat kärkipäässä kokeilemassa "uusia" asioita. Enkä näe siinä ainakaan karppauksen osalta mitään pahaa. Kokeilemallahan se selviää onko se itselleen sopiva juttu. Olen usein ennenkin todennut ettei se kaikille sovi, eikä se ole mikään autuaaksi tekevä ratkaisu kaikkiin ongelmiin jokaiselle. Perusterve, sopivasti liikkuva ja riittävän itsekurin omaava henkilö pärjää huomattavasti vapaammalla menolla kuin tällainen lihava perusdiabeetikko, vähemmän liikkuva ja auttamattomasti mielitekojen uhri jolla elämä repeää kaikista henkseleistä kun mieliteot saavat vallan.

Ei ole käynyt edes riettaassa ja ilkikurisessa mielessäni että sellaisen karhunpalveluksen itselleni tekisin ja luopuisin kaikesta siitä mitä olen mitättömän vähällä vaivalla saanut aikaan. Toki olen usein vaimollekkin sanonut että mitenkäs maistuisi pizzerian pizza, mutta eipä tuota vain ole kokeiltu. Ei ole mieliteot ottaneet valtaa. Mahalaukkukin on jo tässä ajan kuluessa kutistunut niin, ettei sellaisiin urostekoihin pystyisi kuten aikaisemmin vaikka haluaisikin. Tosin nopeastihan se mahalaukku venyy jos sille tielle lähtee. Mutta sitten siinä venyy kaikki muutkin paikat ja sitä nyt koitetaan välttää, mieluusti jopa päinvastoin.

Tiesittekös muuten että nyt se on tutkittu jälleen, Americal Journal of Clinical Nutrition -lehden tekemän tutkimuksen mukaan D-vitamiini- ja kalsiumlisät saattavat auttaa ylipainoisia painonpudotuksessa. Enpä olisi uskonut ;) Varmaan juuri sen vuoksi meillä viime vuonna pienennettiin D-vitamiini suosituksia, ettei meiltä ainakaan ylipainoiset loppuisi kesken. Paino on voimaa ja ylipaino on kaiketi sitten ylivoimaa. "Tutkimukseen osallistuneiden ihmisten vatsoille tehdyissä tietokonekuvauksissa ilmeni, että kalsiumilla ja D-vitamiinilla vahvistettua mehua juoneiden sisäelinten ympärillä oli selvästi vähemmän viskeraalista rasvaa kuin vertailuryhmäläisillä." Sisäelinten ympäriltä rasvan väheneminen ei ole huono juttu, vaikkei varsinaisesti painoa olisi pudottamassakaan.

Muutamaan otteeseen olen näistä D-vitamiineista naputellut ja tämäkin tutkimus jälleen kerran osoittaa että mitä ilmeisimmin se Koltta ei taaskaan ole päätään ihan aiheetta aukonut. Mene nyt jo sinne vitamiiniostoksille jos et muuta keksi ;)

Törmäsinpä tuossa uutisia lueskellessa seuraavaan lauseeseen: "Lundin yliopiston tutkijan Anne Nilssonin mukaan runsaasti kuituja sisältävä ruoka pitää veren sokeritason sopivana koko aamupäivän ajan. Vaalea leipä sen sijaan aiheuttaa veren sokeritasoon piikin, josta ei tutkimuksen mukaan ole aivoille hyötyä." Tästä, asia sisällöltään hyvästä jutusta puuttui uutisoinnin myötä pari tärkeää seikkaa:

1. Kuidun saanti ei ole sama asia kuin leivän syönti. 
2. Tumma leipä nostaa verensokeria siinä missä vaaleakin leipä. 
3. Karppaajalla verensokeri ei pompsahtele ;)

Mutta kyllä välillä vituttaa tota lunta kolata. Sitä tuntuu taas riittävän niin että suoli meinaa housuun pudota kun perse pitkällä pukkaa pihaa puhtaaksi.

Tammikuun mutuja

Pitkän jumittelun ja joulunpyhien herkuttelujen jälkeen on ollut taas ilo huomata että painokin kehittyy oikeaan suuntaan. Johtopääkökseni on, ettei pieni herkuttelu silloin tällöin ole ollenkaan pahasti, kunhan siitä ei tule joka viikkoinen tai arkinen tapa. Painokäyrä ja sokeriarvot kestävät kyllä pientä kurmotusta kun se ei ole jatkuvaa. Kaikki muu karppaamisesta saatu hyöty on ollut sitä luokkaa ettei tuota vaakaa ole tullut rasitettua edes joka viikko, vaikka se alkuun oli jatkuvasti motivaattorina. Sittemmin olenkin todennut ettei tuolla painon muutoksella ole enää sellaista itseisarvoa minulle kuin alkuvaiheessa oli.

Mediassa on vihdoin päästy sen verran eteenpäin, että alun myyntiarvon jälkeen on vähemmän noita myynnin edistämiseksi tehtyjä "kohu" uutisia ja on pikkuhilja siirrytty siihen tutkivampaan suuntaan. Kevyesti pintaa raapaisten jo kerrotaan vähän siitäkin mitä se karppaaminen on sekä miten ja miksi se vaikuttaa. Tällaiselle malttamattomalle se tuntuu tuskaisen hitaalta mutta on se toki tyhjää parempi. Jotakin asiaa vaihteeksi eikä sitä alkuperäistä taivastelua ja päivittelyä asiasta tietämättömien tyrmäävien asiantuntijalausuntojen kera.

Tuntuvat meidän asiantuntijat ottaneen tänä vuonna vähän hiljaisemman linjan eikä tuota tuomitsevaa etusormen heilutusta ole joka suunnasta tyrkyllä. Onko se tyyntä myrskyn edellä vai olisiko tässä jotakin opittu. Kenties ainakin se, ettei pelkkä omien mielipiteiden lausuminen totuuksina ole pidemmän päälle uskottavaa jos ei ole lihaa luiden ympärillä. Toisaalta se on harmillista, nythän joudun taas keskittymään enemmän asiapitoisten juttujen setvimiseen kun ei ole tarjottimella julkisuudessa ruodittavana törkeitä valheita joista voi napata kiinni ja lausunnon antajaa opettaa kyykkyvatkaamaan.

Vaikkei se paino ole tässä olotilassa ja lääkkeistä irti pääsyssä enää kovin merkittävä mittari, otetaan nyt kuitenkin tavoitteeksi ainakin tuo 130kg vaikka juhannukseen mennessä. Eihän se ole kovin paljon mutta ainakin riittävän realistinen. Mieluummin vähän pysyvää nannaa kuin hetken hurmiota.

Pettymyksiä

tv5

Ai mikä oli pettymys. No "Hei me karpataan" oli pettymys ainakin minulle. Odotin vähän toisenlaista pakettia pilotilta. Nimi kuitenkin antoi odottaa jotakin todella karppaamiseen liittyvää antia, mutta toisin kävi. Ei se täysi fiasko ollut, en sitä sano mutta kovin kevyesti tuossa pilotissa tuohon karppaamisen suuntaan lähdettiin. Liikunta ja kuntoilu puoli oli mielestäni asiallisesti otettu esiin, ilman että ensimmäiseksi olisi tehty siitä kaiken tuova autuus ja onni. Ikäväkseni huomasin ohjelman suhtautuvan karppaamiseen ohimenevänä diettinä. Jojo laihdutus kun on siitä kuuluisaa että kilot palaavat kun dietti lopetetaan, ihan ruokavaliosta ja tyylistä riippumatta. Elämäntapa muutos on sitten parempi ratkaisu kun on valmis lopettamaan sen jojoilun. Mielestäni karppaaminen on hyvä elämäntapa eikä sitä tarvitse lopettaa ennenkuin syödään porkkanaa alhaalta päin.

Asettuessani pois karppaajan roolista, keskiverto katsojan asemaan, se mitä itse ohjelmalta kaipasin, olisi ollut edes pintaraapaisu tietoa siitä mitä karppaaminen on ja nimenomaan tietoa siitä miten se ruokavalion muutos elimistöön vaikuttaa. Eipä tuossa mainittu halaistua sanaa asiasta. Toisekseen pisti kovin silmään rasvan puute. Kun ryhdytään hiilihydraatteja vähentämään niin mistäs se energia sitten otetaan? Ja ei sitä helvetin munakasta missään öljyssä paisteta. Luulisi edes ammattikokin tietävän että voissa paistetaan.

Kovasti oli karppileivät esillä mutta ymmärtäähän sen kun ottaa huomioon ketkä ohjelmaa ovat sponsoroineet. Janin tuomiset karppaajille, karppileipää ja valmis eineksiä. Pää kiljui lähes tuskasta kun ajattelin miten tavis lihapulla nyt ryhtyy innolla karppaamaan näillä neuvoilla kun oikein terlkkarista saatiin. Pistän rahani likoon sen puolesta että hän tulee epäonnistumaan ja pettymään ankarasti. Tosin media pääsee sitten retostelemaan ja rienaamaan kun karppaaminen on vaikeaa, toimimatonta ja epäterveellistä.

En kuitenkaan tyrmää ohjelman sisältöä ihan täysin. Perusterveelle, pienistä liikakiloista tai vain vireyden puutteesta kärsivälle kun riittää pienikin parannus ja noillakin ohjeilla mennään jo pitkän matkaa oikeaan suuntaan. Kaltaiseni tosi läski kakkostyypin diabeetikko joutuu kyllä ottamaan rutkasti tiukemman linjan jos aikoo saada jotakin aikaan. Positiivista oli myös ohjelman suhtautuminen ravintolisiin. Nehän eivät ole vuosien saatossa ketään tappaneet, toisin kuin lääkkeet joiden pitäisi meitä parantaa ja pitää terveenä.

Aamulehti

Pettymys oli myös menneellä viikonlopulla aamulehdessä olleet diabeteslääkärin kommentit. Kovasti oli kirjanoppinut sitä mieltä, että diabeetikolle oikeaa ravintoa ovat täysjyväleivät. Ei ollut sitten vaivautunut sen vertaa omasta ammatti aiheestaan tutkimaan että olisi tiennyt miten rajusti leipä nostaa veren sokeria, varsinkin diabeetikolla. On käsittämätöntä miten tuollaisia sammakoita suustaan päästelevä diabeteslääkäri voi edes toimia tehtävissään. Hänen ohjeillaan ei saada mitään hyvää aikaiseksi. Insuliinia kuluu ja lääkeyhtiö kiittää lääkäriä hyvin tehdystä työstä. Mutta voiko häntä tästä moittia. Sitä mantraa hänen on työssään hoettava, joka häneen on istutettu koulutuksen myötä. Tosin yleislääkäriltä se on paremmin ymmärrettävissä. Diabetekseen erikoistuneen lääkärin luulisi edes yrittävän vähän enemmän.

Ottaisin mielelläni vastaan jonkun todellisen asiantuntijan selvennyksen siitä miksi tuo täysjyvävilja on niin erityisen terveellistä juuri diabeetikolle. Minulla ainakin taloussokeri nostaa verensokeri suurin piirtein saman verran kuin leipä, ihan lajista riippumatta. Onko se kuituharha jo mennyt niin pitkälle, ettei koko verensokeria oteta huomioon kun leipää pitää mainostaa.

Samainen asiantuntija-lääkäri painotti kovasti myös kalorien osuutta asiaan. Ei voi lihota vaan laihtuu väkisin jos syö vähemmän kaloreita kuin kuluttaa. Voi kun sekin asia olisi noin mustavalkoinen kuin annetaan tyhmälle kansalaiselle ymmärtää. Sehän on selvä ettei liho jos syö vähemmän kuin kuluttaa. Mutta kysymys onkin siitä paljonko kuluttaa. Annan tästä esimerkin. Minä joskus 170 kiloisena halusin laihtua kaloreita laskemalla ja yritin hoitaa asian niin että 100 kiloa minua kevyempi puolisoni laittoi minulle samat ateriat kuin itselleen. Ajattelin että jos 70 kiloinen ei sillä liho niin kaiken matematiikan mukaan minun pitäisi siis laihtua. Tosin jouduin silloinkin käyttämään aika suuria määriä insuliinia joten eihän se sitten mennyt alkuunkaan niinkuin olin laskenut. Minun painoni nousi ja puolisoni ei noussut. Joku kalorilaskennan mestari voisi minulle tyhmälle selittää tämän yhtälön, sillä se ei ollut satua eikä teoriaa vaan ote elävästä elämästä.

Koska kalorilasku-tietelijät eivät sitä halua tai osaa selittää niin minä maallikkona koitan pohtia miten se oli mahdollista. Tietysti siten että minä kulutin saman verran tai jopa vähemmän kuin puolisoni koska insuliinin ansiosta elimistöni pisti vielä energiaa talteen sen sijaan että se olisi käytetty. No miten se sitten ilmeni. Painon nousuna, poikkeuksellisena väsymyksenä ja voiman puutteena. Se siitä kalorilaskennasta. Väitän että laskennallisesti vajaillakin kaloreilla voi paino nousta jos kytätään vain kaloreita ja joku muu asia, kuten lääkitys mättää pahan kerran. Meidän vääristyneessä terveydenhuollossa tällä hetkellä diabeetikkojen hoidon painopiste on lääkityksessä, kun sen pitäisi olla ruokavaliossa. Ajatellaan että voit syödä kuten muutkin kunhan lääkitys toimii. Se on väärin se. Pitäisi ensisijaisesti huolehtia siitä että lääkitys on edes kohtuullinen ja siihen päästään vain oikealla ruokavaliolla.

Tällaisia pettymyksiä tällä kertaa. Ei muuta kun leuka rintaan ja apinan raivolla kohti uusia pettymyksiä.