Alle kouluikäisen lapsensa pahoinpitelystä, jota oli vielä videoinut yli 60 tuntia, napahti 11 vuotta kakkua. Ehtiipä siellä miettiä tekosiaan ja jos käy tuuri, saa koko kakkunsa ajan kurkkia olkansa yli ja huomaa mitä on pelossa eläminen.
Tämä ikävämmän lopun saanut tapaus järkyttää vielä enemmän. Faktoja on vaikea sanoa kun olemme pitkälti sen varassa mitä lehdet kirjoittavat ja niihin ei aina valitettavasti ole kovin paljon luottamista. Mutta siitäkin huolimatta koko vyyhdissä on muitakin järkyttäviä piirteitä.
Lapsen naapurit ja äiti ovat tehneet ilmoituksia asiasta jo aikaisemmin. Ilmeisesti myös koulu on ollut asiassa aktiivinen. Lapsi on ollut huostaanotettuna ja itse vastustanut mutta silti palautettu isälleen. Syystä jota en tiedä, lapsen ja äidin välillä on sallittu vain valvottuja tapaamisia, joka tekeekin asiasta vielä entistäkin mielenkiintoisemman.
Käsittääkseni tällainen tapaamisen valvoja on virkasuhteessa ja heillä KAIKILLA on nykyään lain määräämä ilmoittamisvelvollisuus. Kuitenkin, mikäli lehtitietoihin on yhtään luottamista, on kyseinen valvoja pahoinpitelyn jäljet nähtyään vain todennut että odotetaan nyt vielä seuraavaa kertaa.
Mielestäni kyseessä on virkavelvollisuuden laiminlyöminen ja sitä myötä kuolemantuottamus. Ainakin asia on syytä tutkia pohjamutia myöten ja tällainen valvoja siirtää kykyjään vastaaviin tehtäviin esim. nurmikon kasvun tarkkailijaksi.
En käsitä muidenkaan sosiaaliviranomaisten toimia tapauksen tiimoilta. Usein heitä arvostellaan liian lepsuin perustein tehdyistä huostaanotoista, mutta toistuva pahoinpitely ja koko elinympäristön eikä vain yhden ihmisen tekemät useat lastensuojeluilmoitukset pitäisi jo olla sellainen kokonaisuus ettei lapsi päädy takaisin lähtöpisteeseen. Väitetään ettei alaikäistä lasta voi kuulla tai antaa sen vaikuttaa päätökseen. Paska puhetta. Jos lapsi jo noin nuorena itkee joutuessaan isän luokse, on jotain todella pahasti vialla. Tilanteessa jossa lapsi itse vastustaa huostaanoton purkamista, hänellä pitäisi olla iästä riippumatta oikeus tulla kuulluksi päätöstä tehtäessä.
Minä rakastan lapsiani. En parhaalla tahdollakaan pysty käsittämään mitä tuollaiset limanuljaskat ajattelevat tai mitä heidän mielessään liikkuu. Enkä välitäkkään tietää, mitään inhimillistä se ei voi olla, kohtelevathan villieläimetkin pentujaan ja poikasiaan paremmin. En oikein keksi mitään alhaisempaa ja halveksuttavampaa kuin pienen lapsen pahoinpiteleminen sen toimesta, jonka tärkein tehtävä on suojella. Ai helvetti kun pääsis tuollasen kanssa kaksin saunan taakse...
Olen lukenut kommentteja, että kuolemantuomio olisi sittenkin joissakin tapauksissa syytä ottaa käyttöön mutta tästä olen eri mieltä. Se olisi aivan liian helppo ja nopea rangaistus... ellei sitten oteta samalla käyttöön ruoskintaa tai kivittämistä teloitusmuotona. Ja riittävän pienillä kivillä että limanuljaska pysyy riittävän pitkään tajuissaan.
Olen ehkä käsittänyt väärin, mutta käsitykseni on, että jos pahoinpitely tai vastaava rikos on meneillään, sen saa keskeyttää vaikka voimakeinoin. Mietin vain siltä kantilta, että jos huomaan tällaista tapahtuvan niin minulla silloin lienee oikeus keskeyttää tällainen toiminta vaikka hellästi ja isällisesti avokämmenellä limanuljaskaa kuuppaan sivelemällä. Ja vaikkei olisikaan niin puuttuisin tilanteeseen joka tapauksessa. En pystyisi olemaan puuttumatta, se vain on niin väärin ja sotii kaikkea oppimaani ja kasvatustani vastaan. Jos tuo avokämmen nyt sattuisi jonkun lihaskrampin vuoksi menemään väärällä hetkellä nyrkkiin niin se ei liene mikään negatiivinen asia.
Pahoittelen kirjoituksen väkivaltaista ja sekavaa ilmapiiriä.. asian ajatteleminen vain saa tunteet pintaan, niin surun kuin vihankin....
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti