Työ ja karppi

Aika yleinen vastaväite on kuulunut, ettei voi karpata koska tekee fyysistä tai raskasta työtä, eikä sitä jaksa karppaamalla.

Aikaisemmin en osannut tuohon sanoa oikein mitään mutta nyt osaan. Olen viikon ollut poikkeuksellisesti kattotöissä. 12 tuntisia päiviä, kiipeilyä ylös ja alas, tavaran kantamista ylös ja alas. Kuumat paikat, hiki virtaa ja pullukka kuivuu.

Karppaajakin jaksaa. Jos tällainen läski istumatyötä tekevä karppaaja pystyy siihen mihin pystyivät tuota samaa työtä vuosia tehneet, on ihan turha väittää ettei sitä karppaamalla jaksa. Koko työpäivän jaksoi, ilman hiilareita tai jatkuvia välipaloja. Eikä lapa tärissyt vielä päivän viimeisinäkään tunteina. Välillä oikein harmitti kun "kesken päivän" piti lähteä kun oli vielä valoisaa ja olisi kyllä jaksanut.

Ehkä asiaan vaikuttaa se että on jo pidempään karpannut. Sellaiselle joka samanlaista raskasta työtä tekee ja aikoo siinä samalla muuttaa ruokavalionsa, voi olla tilanne hieman haastavampi kun elimistö ei ole vielä tottunut siihen rasvanpolttoon. Uskon kyllä, että tällaisessa tilanteessa tulee herkästi mieleen ettei tätä vain pysty tekemään jos ei välillä syö jotakin.

Raskasta fyysistä työtä tekevän kannattaneekin ajoittaa aloittaminen sellaiseen ajankohtaan, ettei ole niin riippuvainen siitä säännöllisestä tankkaamisesta, kuten loma tai pidempi vapaa jakso. Kyllähän se varmasti olisi silloin helpompaa.

Eri asia on sitten raskasta työtä tekevän, jolla kulutus on ihan toista luokkaa kuin istumatyötä tekevillä, että onko karppaaminen edes tarpeen. Mutta moni haluaakin sitä ihan muista syistä kuin laihtuakseen joten niitäkin varmasti on, jotka kulutuksesta huolimatta haluaisivat vain voida paremmin.

Kuitenkin se myytti, ettei raskasta fyysistä työtä voi tehdä ilman välipaloja ja karppaamalla on silkkaa paskapuhetta ja lokeroituu sinne muiden tekosyiden joukkoon. Jos siihen pystyy tällainen laiska punkero, se ei voi olla mahdottoman vaikeaa.

Liikkuminen

Jokainen on varmasti kuullut kliseen siitä, että ihminen laihtuu jos kuluttaa enemmän kuin syö. No olen useammassakin kirjoituksessa kertonut sen faktan, ettei se aina ihan näiden laskurien mukaan elävässä elämässä toimi. Mutta en minäkään millään tavalla väheksy liikunnan ja liikkumisen tärkeyttä.

Vaikka ehdottomasti suurin kunnia painoni pudotuksesta on puhtaasti ruokavalion ja erityisesti karppaamisen eli hiilihydraattien radikaalin vähentämisen ansiota, minäkin olen saanut apua myös liikkumisesta.

Olen sitä ihmistyyppiä jolle kuntoliikunta on pakkopullaa, joten se jää aika hemmetin vähäiseksi siitäkin huolimatta, että sen tärkeys ei ole jäänyt epäselväksi. Kyllä siitä muistetaan yhdestä jos toisesta tuutista mainita aina kun vain on mahdollista.

Onneksi on muunkin laista liikkumista, joka ei ole liikkumista vain liikkumisen vuoksi. Puhun arvatenkin hyötyliikunnasta. Se on minullekkin mieluista, tapahtuuhan se melkein kuin itsestään. Jotakin tärkeää tai tarpeellista tehdessä tulee myös liikuntaa.

Minulle mieluisimmat hyötyliikunnat ovat auton pesuun ja korjaukseen sekä erilaisiin omakotitalon kunnossapitoon ja puutarhaan liittyvät toimet. Lumien sulamisesta lähtien on kaikki vapaa aika tullut vietettyä mitä erilaisempien askareiden parissa ja sen huomaa voinnissa. Auton pesua ja korjaamista, puutarhan kunnostamista, aidan rakentamista... ja olo on parempi ja unikin maistuu paremmin.

Vaikka meissä on niitäkin, joiden mielestä liikunnan pitää olla tuskaista vääntämistä salilla, tai puuduttavaa lenkkeilyä pururadalla, väittäisin ettei liikunnan tarvitse aina olla tylsää tai yksitoikkoista. Moni varmasti sanoo ettei tuollainen Koltan "hyötyliikunta" ole mitään oikeaa liikuntaa, mutta näille Tuomaille kehotan omakohtaista kokeilemista, miten kovaa hommaa on esim. puhdistaa auto kliinerillä, sen jälkeen vahata se käsin ja vielä hoitaa kiillotus siihen päällle. Kokeneeltakin meni siihen viitisen tuntia. Ja kyllä se kropassa tuntui.

Hyötyliikuntaa ei kannata väheksyä. Se on mielekästä ja pienellä ajatuksella siitä saa myös erittäin tehokasta.