Tammikuun mutuja

Pitkän jumittelun ja joulunpyhien herkuttelujen jälkeen on ollut taas ilo huomata että painokin kehittyy oikeaan suuntaan. Johtopääkökseni on, ettei pieni herkuttelu silloin tällöin ole ollenkaan pahasti, kunhan siitä ei tule joka viikkoinen tai arkinen tapa. Painokäyrä ja sokeriarvot kestävät kyllä pientä kurmotusta kun se ei ole jatkuvaa. Kaikki muu karppaamisesta saatu hyöty on ollut sitä luokkaa ettei tuota vaakaa ole tullut rasitettua edes joka viikko, vaikka se alkuun oli jatkuvasti motivaattorina. Sittemmin olenkin todennut ettei tuolla painon muutoksella ole enää sellaista itseisarvoa minulle kuin alkuvaiheessa oli.

Mediassa on vihdoin päästy sen verran eteenpäin, että alun myyntiarvon jälkeen on vähemmän noita myynnin edistämiseksi tehtyjä "kohu" uutisia ja on pikkuhilja siirrytty siihen tutkivampaan suuntaan. Kevyesti pintaa raapaisten jo kerrotaan vähän siitäkin mitä se karppaaminen on sekä miten ja miksi se vaikuttaa. Tällaiselle malttamattomalle se tuntuu tuskaisen hitaalta mutta on se toki tyhjää parempi. Jotakin asiaa vaihteeksi eikä sitä alkuperäistä taivastelua ja päivittelyä asiasta tietämättömien tyrmäävien asiantuntijalausuntojen kera.

Tuntuvat meidän asiantuntijat ottaneen tänä vuonna vähän hiljaisemman linjan eikä tuota tuomitsevaa etusormen heilutusta ole joka suunnasta tyrkyllä. Onko se tyyntä myrskyn edellä vai olisiko tässä jotakin opittu. Kenties ainakin se, ettei pelkkä omien mielipiteiden lausuminen totuuksina ole pidemmän päälle uskottavaa jos ei ole lihaa luiden ympärillä. Toisaalta se on harmillista, nythän joudun taas keskittymään enemmän asiapitoisten juttujen setvimiseen kun ei ole tarjottimella julkisuudessa ruodittavana törkeitä valheita joista voi napata kiinni ja lausunnon antajaa opettaa kyykkyvatkaamaan.

Vaikkei se paino ole tässä olotilassa ja lääkkeistä irti pääsyssä enää kovin merkittävä mittari, otetaan nyt kuitenkin tavoitteeksi ainakin tuo 130kg vaikka juhannukseen mennessä. Eihän se ole kovin paljon mutta ainakin riittävän realistinen. Mieluummin vähän pysyvää nannaa kuin hetken hurmiota.