Zykologisia ajatuksia.

Narsistinen persoonallisuushäiriö:
Lyhyesti sanottuna narsismi on itserakkautta. Ihailun ja energian kohdistamista itseensä. Narsismi on toisaalta myös terveellistä mutta erään terveyslaitoksen sanoja lainatakseni ÄÄRIMMILLÄÄN ja ÄÄRIMMILLEEN VIETYNÄ kyse on sairaudesta. Paskamaisesta sellaisesta kaiken lisäksi koska narsismiin kuuluu mm. häpeilemättömyys, ylimielisyys, vaativuus ja kateus. Hyväksikäyttö, rajattomuus ja maaginen ajattelu. Narsistille tyypillisiä piirteitä on mm:

• Suuruudenhullut kuvitelmat omasta erinomaisuudesta ja ylivertaisuudesta.
• Vaatii läheisiltään ylikorostunutta ihailua.
• Hyväksikäyttää muita. 
• Ei osoita kiitollisuutta.
• Ylimielinen ja röyhkeä käytökseltään ja asenteiltaan.
• Kadehtii muita, mutta luulee toisten kadehtivan häntä. 

Psykopaattinen käytös, epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö:
Psykopaatille on tyypillistä vilpillisyys ja impulsiivisuus. He ovat välinpitämättömiä toisista ihmisistä ja kyvyttömiä tai haluttomia ottamaan muita huomioon. Tyypillisiä piirteitä ovat mm:

• Vilpillinen ja valehteleva.
• Impulsiivinen ja kyvytön suunnittelemaan asioita etukäteen.
• Ärtyinen ja aggressiivinen.
• Piittaamaton omasta ja muiden turvallisuudesta.
• Vastuuton, laiminlyö asioita.
• Ei kadu mitään

Toiset miettinevät tässä kohtaa että mitä se kylähullu Koltta tällä kertaa oikein on raaputellut ja toinen puoli arvannee mihin juttu jotaa :)

Kun katselin nuo määritelmät ja "oireet" läpi, en voinut olla kummeksumatta sitä, miten moni seikka kuten nyt vaikka ylimielisyys, vilpillisyys, valehtelu, vastuuton ja piittaamaton muiden terveydestä - napsahtavat muutamiin toistuvasti julkisuudessa varsin ylimielisesti silkkaa paskaa puhuviin elämäntapatuomareihin. Tuskin tässä tarvitsee paljon sormella osoitella ja ketään erikseen nimetä. Jokainen on varmasti pannut merkille ketkä meitä ovat äänekkäimmin tuomitsemassa syvimpään helvetiin kun uskallamme virallisia suosituksia arvostella.

Muutamat aktiivisesti julkisuudessa esiintyneet henkilöt ovat osoittaneet aivan selkeää ylimielisyyttä kanssaihmisiä kohtaan. He odottavat automaattisesti saavansa tunnustusta sekä itselleen että työlleen, riippumatta siitä onko sille aihetta. Yhtälailla he ovat täysin välinpitämättömiä kaikkea sellaista kohtaan joka ei tue heidän omaa maailmankuvaansa tai näkemystään asioista, riippumatta siitä onko totuudella mitään tekemistä asioiden kanssa. He ovat suorastaan vihaisia jos joku toinen ajatus tai käsite saa kannatusta heidän omien odotusten vastaisesti ja hakevat erilaisia syitä sille miksi muut on harhaanjohdettuja luottaessaan käsityksiin jotka poikkeavat heidän omistaan, riippumatta siitä minkälaista todellista tietoa näiden vastakkaisten käsitysten pohjalla on. Usein he syyttävät muita esim. lähdetietojen vääristelystä johtopääöksiä tehtäessä, toimiessaan itse juurikin mainitulla tavalla pönkittäessään omia näkemyksiään. Kun muilla keinoin ei enää ihailua ja yleisön suosiota saavuteta, ollaan valmiita valehtelemaan yleisölle, välittämättä lainkaan siitä miten helposti tai todennäköisesti siitä jää kiinni housut kintussa.

Meillä on nyt nähtävillä julkisuudessa "asiantuntijoita" jotka ovat murentaneet oman uskottavuutensa pohjalukemiin ihan vain puhumalla itsensä toistuvasti pussiin kun eivät muista mitä kaikkea on tullut haastatteluissa möläyteltyä. Jos tällaiset ihmiset pitäytyisivät vain tiukoissa faktatiedoissa, ei tarvitsisi yrittää muistaa mitä mollausta tai valhetta yritti missäkin haastattelussa käyttää. Valitettavasti kovin moni uskoo mitä sieltä töksäytellään riippumatta siitä onko kyse asiasta vai asiakkaanhaarasta, kun se kerran tulee oppineen tai asiantuntijan suusta. Vähän tarkemmin asiaan perehdyttyään jokainen tulee lopulta epäileväiseksi kun kuulee samasta suusta milloin mitäkin mutta keskiverto kuluttaja harvemmin tulee niin tarkkaan perehtyneeksi yksityiskohtiin. Keskiverto ihmiseen tuntuu edelleen tehoavan kun seuraava yhtälö täyttyy: Sanoja on professori tai tohtori ja hänen sanomisessaan esiintyy joko sanat "vahva näyttö" tai "tutkittua tietoa". Mutta välittömästi kun esitetään kysymys näytöstä tai tutkitusta tiedosta, muuttuu asenne ylimieliseksi, eihän instanssin tarvitse yksittäiselle kansalaiselle kantaansa perustella. Tavatonta miten röyhkeäksi rahvas on akateemikoita kohtaan muuttunut.