Tilannepäivitys

Suppa kyseli esittelysivun kommentissa nykytilanteesta. Lienee paikallaan vähän päivittää tämän hetkinen karpaus. Tehdään tästä oma postaus kun en halua tuota alkuperäistä esittelyä poistaa tai muokata, se kertoi lähtötilanteen riittävän kuvaavasti silloin.

Liikuntalajeista kyseltiin, on nimittäin kysytty muutamissa palautteissakin. Tähän on pakko tunnustaa että en ole ehtinyt liikuntaa juurikaan ajattelemaan. Viikonloput kotona kaikenlaisissa pikku- ja vähän isommissakin askareissa vie oman aikansa ja viikot Espoossa keikkahommissa haittaavat vapaa-aikaa tosi ikävästi. Kymmenen tuntisten työpäivien jälkeen on suorastaan käskettävä itsensä kuntopyörän selkään, joten pyörän ja käsipainojen lisäksi muut liikunta ajatukset ovat vähän jääneet odottamaan aikaa parempaa. Eli enstaina. Tosin jos täältä Espoon ympäristöstä löytyisi sopiva porukka mm. lentopallon merkeissä, sitä kävisin mielelläni yhtenä tai kahtena arki iltana viikossa läiskimässä.

Tämänhetkinen paino ei ihan vastaa alkuperäisiä tavoitteita, siellä 140-145 välillä seilaillaan vähän mittaus ajankohdasta riippuen. Tosin pariin viikkoon en ole tainnut kertaakaan edes punnita. Itsenäisyyspäivän kunniaksi tein uuden reiän vyöhön että housut pysyy jalassa, ja se mittari kun vyötä saa kiristää, on todella palkitsevin mittari. Painon pysyttely paikoillaan johtuu monestakin, lähinnä itse aiheutetusta syystä. Ainakin yli kuukauden päivät olen syönyt ihan liikaa pähkinöitä. Olen tosi ihmeissäni ettei paino ole kuitenkaan noussut. Pussin kylkeen merkittyjen kalorimäärien mukaan painoni olisi pitänyt nousta jo ihan järkyttävällä vauhdilla. Eipä vain ole noussut. Tällä viikolla on pähkinät laitettu karanteeniin ja katsotaan miten loppuvuosi edistyy.

Viikonloppuisin tulee syötyä pari kunnon ateriaa päivässä mutta arkena syön yleensä vasta siinä 18 aikaan iltasella. Aamupala ei oikein maistu (ei ole koskaan maistunut) ja nälkäkin alkaa tuntumaan vasta myöhään iltapäivällä joten hyvin usein jää ateriointi yhteen kertaan päivässä. Tätä nyt ei ole tarkoitettu ohjeeksi kenellekkään, eikä sellaiseen ole syytä pyrkiä. Mutta minulle se tuntuu sopivan, kun syön kerran illassa vähän tukevammin niin en näe mitään syytä miksi pitäisi syödä kellon mukaan uudelleen ennenkuin on oikeasti nälkä. Laskeskelin että toimiipahan se varastorasvan poltto sitten pidempään häiriöttä kun on vähän harvemmat välit.

Läheisistä tärkein karppaaja on toki vaimoni, jonka myötävaikutus omaan karppaamiseeni on merkittävä. Jos kumppani puputtaisi jatkuvasta makeaa suut sokerissa, voisi olla vaikeampaa itse pysytellä siitä erossa. Tosin todellisia mielitekoja ei ole ollut joten eipä tässä itseään joudu mitenkään pakottamaan vaan herkuttelutkin pääsääntöisesti pysyvät karppeina jo ihan luontevasti. Tuttavia ja sukulaisia on kymmenkunta jotka ovat vähintäänkin kokeilleet, osalla tosin on vanhat metkut palanneet kuvioihin mutta osa on sitten uutterasti seurannut perässä. Pari läheistä työkaveriakin on ottanut karppaamisen niin hyvin vastaan että on jo nähtävissä miten pömppömahat pienenevät... Kovasti peloteltua lasten karppausta meillä ei siinä mielessä ole kuin pelottelijat antavat ymmärtää mutta pääsääntöisesti aina lapsilla on päiväruokana ihan samat pöperöt kuin aikuisillakin. Ammulla ja illalla saattaa lasten lautasella olla sellaisiakin juttuja joista olen itseni blokannut irti. Eikä ole sen asian suhteen kiihkoiltu. Esimerkkiä näytetään meillä näin ja koulussa vähän toisella tavalla -  ja päättäköön sitten itse aikanaan miten haluavat omat asiansa hoitaa.

Sokerimittauksistakin on palautteissa kysytty. Edelleen mittailen, tosin joskus jää aamu tai ateriamittaus tekemättä kun se on alkanut tuntumaan vähän turhauttavalta. Taulukon tein noista mittauksista ja aika karua luettavaa vhh:n vastustajille se näyttää olevan. Paastosokeri on siellä 6 kieppeillä 99,9 prosenttisesti ja 2h aterian jälkeinen sokeri on 5-5,5. Tuo korkeampi paastosokeri selittynee sillä että ketossissa ollessa elimistö tuosta proteiinista tekee levossakin ollessa glukoosia elimistön käyttöön. Olen pannut merkille että jos aamun mittauksen tekee vasta tunnin heräämisen jälkeen eikä heti herättyä, sekin on laskenut alle 5,5. Luvut ilmen mitään lääkitystä tuntuvat vieläkin uskomattomilta kun muistelen sitä lääke- ja insuliinin määrää jonka aikaisemmin tarvitsin että arvot olisivat pysyneet edes alle kymmenessä. Tulipa tuo kesän toimettomana maannut CBAB laitekin syksyllä palautettua sairaanhoitopiirin haltuun. Antakoot sen jollekulle toiselle joka on vielä hiilareista riippuvainen.

Joulu tekee tuloaan ja olen jo huomannut että osa karppaajista taitaa hieman stressata joulun syömisiä. Minä en kyllä ajatellut mitään stressiä siitä ottaa. Jo ensimmäisenä karppauspäivänä ilmoitin että jouluna aion syödä ihan samat sörsselit kuin olen jouluisin syönyt 39 vuotta. Kinkkua, lanttulaatikkoa, perunalaatikkoa, rösölliä, suolakalaa, munakastiketta, karjalanpaistia, piparia, joulutorttua... ehkä jopa revittelen urakalla ja pari leipäpalaakin upotan kupuuni... voi olla. Mainittujen lisäksi toki pöydässä kaikenlaista muutakin varmasti on, meillä kun on ollut tapana että jouluna kuunnellaan jokaisen toiveet ja pyritään siihen että ne ateriat on tarjolla mitä kukin paikalla olija on omassa menneisyydessään tottunut jouluna syömään. Näin aattona ja joulupäivänä. Sitten palataan ihan normaaliin päivärytmiin kun juhlat on juhlittu. En kuollut tai saanut tunnontuskia 40 vuotispäivistä enkä häistä joten en aio ottaa paineita joulustakaan. Yli 300 päivää on sitten taas aikaa elellä niinkuin nytkin.

Uudenvuoden iltana aion syödä nakkeja ja perunasalaattia sen kerran vuodessa kun olen siihen tottunut. Ehkä otan aikaisempaa enemmän nakkeja ja vähemmän perunasalaattia tai sitten en. Eli mitä tässä oikeastaan koetan kertoa on se, että älkää tehkö karppaamisestakaan sellaista pakkopaitaa itsellenne, että varsinkin sellaisina hetkinä jolloin juhlitaan niinkuin on koko elämän ajan tehty, joutuisi jostakin luopumaan ja mielipahaa siitä kärsimään. Minusta on päinvastoin täysin normaalia että toisinaan voi revitellä niin että perästä kuuluu jos ei muuta vaikutusta näy. Mutta kohtuus siinäkin. Ei revitellä peria kertaa viikossa :)

Kiitän kaikkia palautteista ja kommenteista. Kiitokset myös kaikille jotka ovat laittaneet ehdotuksia käsiteltävistä aiheista. Monia on palautteen johdosta käsitelty, moni on työnalla ja on toki niitäkin joista en ole keksinyt ainakaan vielä mitään järkevää sanottavaa. Lisääkin saa laittaa. Kaikki palaute jonka saan, luen itse ja monelle olen myös vastannut. Kysymyksiin olen pyrkinyt vastaamaan blogissa, jos aiheet ovat yleisempiä ja henkilökohtaisia neuvojakin olen laittanut silloin kun uskon että niistä voi jotakin apua olla. Vähän olen arka kenellekkään sanomaan että näin sinun pitää/pitäisi tehdä mutta niin hyvin koetan toki aina vastailla kun aika ja omat tiedot riittävät. Nuo kymmentuntiset työpäivät vievät oman aikansa ja tietojen penkominen blogia kirjoittaessa syö enemmän aikaa kuin olin koskaan kuvitellutkaan joten toivon että neuvoja kysyvät huomioivat rajalliset kykyni lähes tavallisena kuolevaisena, eivätkä hermostu jos vastaaminen vie tovin.