Vanhemmuus

Vaikka olenkin julkisesti tunnustautunut karppaajaksi, ennenkaikkea olen kuitenkin isä. Tästä syystä otetaan seuraavaksi aiheeksi esiin vanhemmuus. Se ei vielä riitä että huolehditaan ja asetetaan rajoja ja koitetaan parhaamme ja varojemme mukaan pitää materiaaliset tarpeet tyydytettyinä. Tässä pieni koskettava kertomus siitä mikä on ihan oikeasti tärkeää.

Mies tuli kotiin töistä myöhässä, väsyneenä ja hermostuneena. Hänen 5-vuotias poikansa odotti häntä ovella.

POIKA: "Isä, voinko kysyä kysymyksen?"
ISÄ: "Totta kai, mitä on mielessä?" vastasi mies
POIKA: "Isä, kuinka paljon tienaat tunnissa?"
ISÄ: "Se ei kuulu sinulle! Miksi edes kysyt tuollaisia?" vastasi mies vihaisena
POIKA: "Haluan vain tietää, kuinka paljon tienaat tunnissa"
ISÄ: "No jos sinun täytyy tietää, niin tienaan $50 tunnissa."
POIKA: "Oi" vastasi poika, pää painoksissa
POIKA: "Isä, onko sinulla lainata $25?"

Mies oli raivoissaan, ''Jos ainoa asia minkätakia kysyit tuon kysymyksen, oli se että kinuat rahaa johonkin tyhmään leluun tai muuhun tyhmyyteen, voit marssia suoraan huoneeseesi ja käydä nukkumaan! Mieti itseksesi miksi olet niin itsekäs! En työskentele rankasti joka päivä tyhmyyksien takia!''

Pieni poika meni hiljaa huoneeseen ja laittoi oven kiinni.

Mies istui sohvalle ja alkoi tulla entistä vihaisemmaksi pojan kysymyksistä.
''Miten hän kehtaa kysyä tuollaisia kysymyksiä saadakseen rahaa?''

Noin tunnin jälkeen, mies rauhoittui, ja hän alkoi miettiä:

Ehkä oli jotain mihin hän todella tarvitsisi sen $25, eikä siinä, hän ei kovin usein rahaa pyydäkään. Mies meni pojan huoneen eteen ja aukaisi oven.

"Nukutko jo, poika?" Mies kysyi

"Ei isä, olen hereillä" vastasi poika

"Olen miettinyt, ehkä olin liian ankara sinulle aikasemmin" sanoi mies. "On vain ollut tosi pitkä ja työläs päivä, ja purin turhautumiseni sinuun. Siinä on $25 minkä kysyit."

Poika istui ylös, hymyillen. "Kiitos, isä!" hän huudahti. Sitten poika kurotti tyynyn alle ja otti sieltä rypistyneitä seteleitä.

Mies näki että pojalla oli jo rahaa, ja alkoi vihastua taas.

Pieni poika laski hiljaa hänen rahansa ja katsoi sen jälkeen isäänsä.

"Miksi haluat rahaa, kun kerran sinulla sitä on?" Mies ärähti

"Koska minulla ei ollut tarpeeksi, mutta nyt minulla on" poika vastasi.

"Isä, minulla on $50 nyt. Voinko ostaa tunnin sinun aikaasi? Voitko tulla aikaisemmin kotiin huomenna? Haluaisin syödä kanssasi."

Mies oli murtunut. Hän laittoi kätensä oman pienen poikansa ympärille ja rukoili häneltä anteeksiantoa.

Pisti se minut miettimään. Toivottavasti mun lasten ei tarvitse miettiä että saako isältä aikaa muuten kuin rahalla. Onnekseni kuulin asiaa kysellessäni ettei meillä olla noin huonossa tilanteessa. Parantamisen varaa varmasti olisi minullakin.