Mietitäänpä mitä elimistössä proteiineille sun muille makroille sitten tapahtuu. Oletetaan että vähähiilihydraattisen ruokavalion sijaan paastottaisiin.
Ensimmäisenä paastopäivänä maksaan ja lihaksiin kertynyt glukoosi (glykogeeni) on tärkein ja nopein energialähde. Glykogeenivarastot on ammennettu tyhjiin noin 12 tunnissa.
Elimistö ryhtyy hajottamaan proteiineja glukoosin tuottamiseksi. Tähän tarkoitukseen käytetään glutamiini- ja alaniini -nimisiä aminohappoja, joita pilkotaan mm. maksassa ja munuaisissa. Ketoottinen tila voimistuu suojaamaan elimistöä liialliselta proteiinien pilkkomiselta.
Rasvakudoksen käyttäminen energiaksi alkaa todenteolla. Paaston jatkuessa rasvahappojen hapettaminen energiaksi muuttuu. Rasvahapoista yhä useampi jää vain osittain hapettuneeksi, jolloin tuloksena on ketoneja. Paaston 5.–6. päivän tienoilla ketoneista tulee elimistön tärkein energianlähde.
Toisin kuin rasvahapot, ketonit ovat vesiliukoisia ja pääsevät aivoihin ns. veri-aivoesteen ohitse. Ketonit kattavat osan aivojen energiantarpeesta, mutteivät korvaa kokonaan glukoosia. Edelleen glukoosin tarvetta katetaan proteiinia hajottamalla.
Paastoaminen on siis toimiva ratkaisu lyhyenä toimenpiteenä mutta pidempään jatkuessaan se vääjäämättä käy lihaskudoksen päälle koska proteiinia on hajotettava energian saamiseksi ja aivojen, sydämen ja muiden elintärkeiden elimien elossa pitämiseksi.
Entäpä jos yhdistämme tähän mennessä paastosta saadun tiedon vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Nautimme tarvittavan proteiinin ruokana jolloin lihaksia ei tarvitse hajottaa energiaksi. Nautimme osan energiasta rasvana edistääksemme ja ylläpitääksemme elimistössä jo tapahtuvaa rasvakudoksen hajottamista.
Olemme saavuttaneet optimaalisen tasapainon. Proteiinia ei hajoteta lihaksista mutta rasvakudosta kulutetaan energian saamiseksi. Näin siitäkin huolimatta että päivittäinen kalorimäärä ei ole kitudieettien tapaan satoja tai tuhansia kilokaloreita pakkasella.
Tässä kohtaa joku matemaattinen lahjakkuus todennäköisesti päättelee että rasva palaisi vielä nopeammin kun jättäisi syötävän rasvan pois kokonaan. Valitettavasti kokemukset osoittavat että se ei toimi niin. Rasva kannattaa ja pitää nauttia ettei elimistö ryhdy pihistelemään rasvakudoksen polttamisessa. Lisäksi proteiini- ja rasvapitoinen ateria pitää nälkää poissa tehokkaammin ja pidempään kuin mikään hiilihydraateilla aikaansaatu vastine. Syönnin jälkeen palaa syötyä rasvaa.. sitten ennen seuraavaa ateriaa poltetaan taas rasvakudosta. Ja kun ateriavälit ovat pidemmät, ehtii sitä rasvakudosta palaa ihan kiitettävästi.
Toisaalta taas liikaa nautitut proteiinitkin voivat haitata prosessia. Kun proteiinia hajotetaan lisää glukoosiksi, pienenee ketoaineiden tarve ja silloin pienenee myös tarve rasvan polttamiselle.
Poikkeavan suret proteiinimäärät käyvät jo sisuskalujenkin päälle koska proteiini sellaisenaan ei varastoidu vaan se pitää ensin prosessoida tavalla tai toisella. Huomattavan korkea proteiinipitoinen ateria nostaa myös veren insuliinitasoa, koska elimistö ei halua liikaa ylimääräisiä aminohappoja verenkiertoon.
Vaikkakin huomattavasti liikaa nautitut proteiinit muuttuvat glukoosiksi, monet muodissa olevat dieetit suosittavat kaikkien proteiinien rajoittamista aivan turhaan ja aiheetta. Proteiinien viime aikoina saama huono maine ja siitä johtuvat proteiinin rajoittamista koskevat suositukset ovat harhaanjohtavia ja liioiteltuja.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti