Rasvakammo

Vähänkään paremmin karppaukseen tutustuneet tietävät totuuden eläinrasvoista ja siitä että esimerkiksi tutkimukset osoittavat täysin kiistattomasti ja ilman tulkinnanvaraa että ihmiset jotka ovat jo saaneet sydärin, ovat nauttineet vähemmän maitorasvoja kuin terveet sukankuluttajat. Eläinrasvan terveellisyys kasvikorvikkeisiin verrattuna alkaa olla jo paremmin tutkittu ja todistettu kuin mikään muu ravitsemukseen liittyvä asia.

Tästäkin huolimatta tuo ihmisiin vuosikymmenien ajan istutettu rasvakammo on samaa luokkaa kuin jenkeissä äidinmaidon mukana juotettu kommunismin pelko. Meidän margariini- ja lääketehtaiden menestyksen kulmakivi, terveyden ja hyvinvoinnin laitos on pitänyt huolen siitä että ihmiset edelleen pääsääntöisesti uskovat tuohon myyttiin eläinrasvojen aiheuttavan terveysongelmia, vaikka näytöt osoittavat täysin päinvastaista.

Miksi oikein olemme tähän tilanteeseen joutuneet? Osansa lienee sillä että ihmisillä on halu uskoa että jokin yksittäinen asia olisi jollakin lailla käänteentekevä ja vaikuttaisi niin ylivoimaisen paljon, että siitä huolehtiminen takaisi terveen ja pitkän elämän. Tähän yhtälöön kun vielä lisätään suosituksista vastaavien tahojen johdon henkilökohtainen rasvakammo ja kyky olla kyseenalaistamatta omia hypoteeseja, päästään aika pitkälle perimmäisiin syihin siitä miksi olemme niinkin kusessa lihavuuden ja diabeteksen suossa. Puhumattakaan kaikista muista ongelmista joita nuo tieteettömyysmiehet ovat aikaansaaneet.

Tieteen ja tutkimuksen pohjana on totta kai aina ajatus että jokin asia olisi totta. Sitten pyritään tutkimaan onko se totta. Sitten tulee oikopolku, jos se ensimmäinen testaaminen osoittautuu todeksi niin asia on sillä selvä. Näin meillä mennään. Yhtälöstä unohtui vain se kohta että pitäisi itsekin selvittää se mahdollisuus, ettei se ehkä olekaan totta. Mutta ilmeisesti ei ole halua, tahtoa eikä nöyryyttä selvittää sitä mahdollisuutta että mieleiseni hypoteesi ei olekaan totta. Jos jätetään pois se kohta jossa tutkitaan hypoteesista se puoli joka voisi osoittaa sen olevan väärässä, luovutaan koko tutkimuksen tieteellisestä merkityksestä.

Kun käy vielä niin että joku muu menee ja selvittää sen toisen puolen asiasta, ylimielinen itsetunto ei pysty antamaan periksi sille että minun hieno ajatukseni ja testini sen todistamiseksi eivät päteneetkään. Aloitetaan propaganda ja suoranainen valehtelu jolla pyritään vain pönkittämään oman hienon hypoteesin ja sitä tukeneen tutkimuksen tulokset. Siitäkin huolimatta että jopa kymmenet tutkimukset osoittavat sitä omaa hypoteesia vastaan, ei siitä itsekusetuksesta päästä enää irti. Todennäköisesti sitä ylistetään hautaan saakka vaikkei sitä todennäköisesti siinä vaiheessa kukaan muu enää ylistä.

Meihin istutettu rasvakammo on juuri tällainen hypoteesi jota tutkittiin leväperäisillä, juuri ja juuri edes osittain tieteelliset vaatimukset täyttävillä tutkimuksilla. Tehtiin mieleisiä johtopäätöksiä jättäen huomiotta kaikki mikä kyseenalaisti lopputuloksen. Jätettiin pääsääntöisesti tutkimatta väärässä olemisen mahdollisuus. Juhlittiin ja julistettiin lopputulosta kulmakivenä ihmiskunnan terveydelle. Vuosikymmeniä kunnes asiaa halusivat tutkia uuden sukupolven tutkijat, nykyaikaisemmilla laitteilla, menetelmillä ja metodeilla.

Valitettavasti tuo pitkä aika ja jatkuva hokeminen upposi ihmisiin juuri sille tarkoitetulla tyylillä: kun hoet jotakin tarpeeksi kauan, se muuttuu ihmisten mielessä todeksi. Rasvakammon aikana koulutetut ammattilaiset toitottavat edelleen eläinrasvojen vaarallisuudesta vähän samaan tapaan kuin hovi ylisti keisarin uusia vaatteita. Lopputuloshan on jo nähtävillä. Vaikka isot laivat kääntyvät hitaasti, ne kääntyvät mieluummin kuin ajavat karille. Rasvakammon jalusta murenee pikkuhiljaa eikä mikään mitä sen puolesta puhujat sanovat, enää muuta sitä tosiasiaa. Totuus ei pala tulessakaan sanotaan.

Todistusaineistoa on jo niin paljon että rasvakammoon kasvatettujen ammattilaistenkin rivit repeilevät. Keisari itse näyttää alamaisten silmissä totaaliselta narrilta hehkutellessaan uusia vaatteitaan kansan edessä perse paljaana. Nuo imeväiset joiden suusta totuuden kuulee, ovat jo alkaneet kihertämään ja naureskelemaan Aatamin asussa ylpeänä keikkuvalle puolijumalalle.

Tärkein mittari kaikesta tutkimustyöstä huolimatta on kuitenkin ihmiset itse ja heidän omat kokemukset. Niitä alkaa olemaan jo merkittävässä mittakaavassa ja ne puhuvat niin selkeää kieltä nykysuosituksia vastaan ettei rasvakammosta tule jäämään kuin ilkeä muisto ja ikävä piikki tilastoihin ajalta, jolloin pari hassua puskauskovaista miestä sai painettua suomalaisten terveyslukemat ihmiskunnan historian surkeimmalle tasolle. Se olkoon heidän muistonsa ja hakattakoon tulevia sukupolvia varoittamaan heidän hautakiviensä kylkeen.

Vasta sitten kun tuo nakupelle keisari on pukattu valtaistuimeltaan, uskaltavat vaiennetut alamaiset uudestaan tutkia asioiden todellista pohjaa. Nythän pelkkä ehdotus muisesta tutkimuksesta saattaa johtaa lopputiliin tai vähintäänkin asettaa ehdottajan työyhteisössään todella epäedulliseen asemaan. Keisarin aikana pelko omasta perseestä estää ketään käymästä poikkiteloin, olkoonkin keisarin miten väärässä tahansa.

Sokeri on oiva ravinnonlähde esim. kärpäsille. Samoin ovat tosin mätänevä liha ja mätänevät hedelmät. Eli ne teistä jotka ovat kärpäsiä, tämä kirjoitus ei oikeastaan koskenut teitä. Eikä tarkemmin ajatellen tämä blogikaan. Mutta jos teillä elimistö tarvitsee rasvahappoja ja rasvaliukoisia vitamiineja, on turha kuvitella että elimistö pysyy terveenä ilman rasvaa, joillakin teollisilla korvikkeilla.