Ennen kuin insuliini keksittiin vuonna 1921 diabeteksen ainoana hoitona oli vähähiilihydraattinen, energiarajoitteinen ruokavalio, jota noudatettiin useissa maissa vielä vuosikymmeniä insuliinihoidon käyttöönoton jälkeenkin. Kun harhakäsitys runsasrasvaisen ja erityisesti runsaasti tyydyttynyttä rasvaa sisältävän ruokavalion yhteys sydän- ja verisuonitautien lisääntyneeseen vaaraan alkoi tulla yhä yleisemmäksi, diabeetikoiden ruokavaliosuosituksissa alettiin painottaa rasvan käytön rajoittamista. Ensimmäiset tämänsuuntaiset suositukset julkaistiin Yhdysvalloissa vuonna 1971 (ADA 1971) ja Suomessa vuonna 1980 (Huttunen ym. 1982).
Diabeetikkojen ravitsemussuositukset ovat kuluneen kolmen vuosikymmenen aikana johdonmukaisesti lähestyneet koko väestölle annettuja suosituksia, eikä diabeetikoille suositeltava ruoka enää laadullisesti juuri eroa siitä, mitä suositellaan koko väestölle.
Nuoruusiän diabeteksen insuliinihoito muuttui Suomessa vuosikymmenen vaihtuessa (Palmu ym. 1994). 1980-luvulla suurin osa diabeetikoista pisti insuliinia kaksi tai kolme kertaa päivässä, mutta vuonna 1993 suurin osa noudatti vähintään neljän pistoksen hoito-ohjelmaa.
Monipistoshoitoon siirryttäessä insuliinin vaikutus lisääntyy, glukoosi varastoituu paremmin, veren glukoosipitoisuus pienenee ja virtsaan erittyy vähemmän glukoosia. Tehokkaalla insuliinihoidolla voi täten olla lihottava vaikutus, etenkin huonoa hoitotasapainoa korjattaessa, kun veren runsas glukoosimäärä varastoituu rasvaksi elimistöön eikä poistu virtsan mukana. Monipistoshoitoa käyttävien on myös helppo korjata omaseurannassa havaittuja veren suuria glukoosiarvoja lisäämällä pistettävän insuliinin määrää. Mikäli hyperglykemiaa hoidetaan aina tällä tavoin eikä esimerkiksi liikuntaa lisäämällä tai tulevien aterioiden yhteydessä hiilihydraattien määrää vähentämällä, lihominen on ilmeistä.
Historia, tutkimukset ja kokemus ovat osoittaneet että diabeetikko lihoo kun käyttää liikaa insuliini, jota on käytettävä kun syö liikaa hiilihydraatteja, joita diabetesliitto suosittelee olevan 60E% ravinnosta.
Eli lihominen, oravanpyörä lihomisen ja lisääntyvän insuliinintarpeen kera on ihan ok kunhan ei syö niitä "vaarallisia" rasvoja. Oliskohan aika potkia kaikki suvituulen nussimat vinkuheinät sieltä suositusten laadinnasta helvettiin ja ottaa tilalle sellaisia joilla on tästä omakohtaista kokemusta.
Kyllä vituttaa kun ei ole AIKAKONETTA. Pääsis takasin 50 luvulle pistämään kylmäksi sen saatanan jenkin joka keksi vääristellä tämän rasvan tutkimuksen päästäkseen sanomalehden (TIMES) kanteen. Se olis teko ihmisyyden ja maapallon hyvinvoinnin puolesta.
Mielenkiintoista oli seurailla jonkin aikaa tuota diabetesliiton kohtauspaikkaa. Ihmiset päivittelee sokerien heittelystä ja pistämisen ongelmista. Mutta koitas esittää, että vähähiilihydraattinen ruoka vois helpottaa ongelmaa. Heti tulee kommenttia, että diabetikolla on oikeus yhtä makeaan elämään kuin muillakin. Diabetesliitolla ei ollut myöskään kohtauspaikalla mitään kommenttia FST:n diabetikon ruokavaliota koskevaan ohjelmaan. Diabetesliiton strategia on vaikeneminen.
VastaaPoistaTuo diabeetikon oikeus makeaan elämään on kyllä mielenkiintoinen pointti. Onneksi mulla karppaamisen myötä on suu sen verran hapantunut että tavalliset marjat maistuu tosi makealle ilman sokereita tai makeutuksia.
VastaaPoistaDiabetesliitto on lammas joka seuraa nöyrästi Puskapaimenen vanavedessä uskaltamatta oikeasti ajaa diabeetikkojen asiaa. Arvaas olenko maksanut jäsenmaksua tai tulenko koskaan maksamaan ;)
Hei
VastaaPoistaMinäkin yritin vhh alkutaipalellani saaha keskustelua aikaseksi tuolla kohtauspaikalla ?
Eipä siihen juuri kavereita saanut,eikä vertaistukea, joten olen yksin sitten tässä tuhertanut. -32 kg ajassa 1v.4kk ja insuliinit olen jättänyt pois n. 10 kk sitten, nyt yritän vielä vähennellä metformiinia 2g:sta 1g:aan, vähän meinaa sokerit nousta, mutta ei vielä paha.
Makea ei ole koskaan ollut mun juttu, mutta leipä ja kaurapuuro, nyt hyvin harvakseltaan sorrun syömään yhen ruislimpun palan.
Tällä tiellä kuitenkin jatkan etiäpäin, vielä riittä painoakin puottaa, mutta jospa se sitten kun pystyn taas liikkumaan ? Olen toistaiseksi pyörätuolissa diabeteksen aiheuttamien jalkavaivojen vuoksi =(
On kiva lukea näitä sinun tekstejäsi paljon onnea painonpudotuksesta, se on hieno tunne, kun olo kevenee.
Hatunnoston ansaitsee edellinen kommentoija. Jos tämä poikkivirallinen elämäntapa on tiukkaa vertaistuen ja perheen avittamana, on se varmasti helvetin raskasta ihan kokonaan yksin.
VastaaPoista