"Painonhallinnan kannalta tilanne on yksiselitteinen: plussakaloreilla massa yleensä kasvaa jos ei ole imeytymisen kanssa ongelmia, miinuskaloreilla taas massa vähenee."
Väärin. Todella yleinen harhakäsitys. Aineenvaihdunta ei ole aivan näin matemaattinen ja yksiselitteinen. mm. Insuliiniresistentti estää rasvan vapautumisen ja vajaa kaloreista huolimatta pyrkii estämään laihtumista. Tämä sitten ilmenee väsymyksenä ja voimattomuutena.
"Hermosto & aivot pystyy käyttämään VAIN hiilihydraatteja."
Väärin. polttoaineena on glukoosi, jota saadaan hiilihydraattien lisäksi proteiinista.
"Karppaaminen on niitä naisten juttuja."
Noh, mielipiteensä kullakin. Se on vähän niinkuin paskanhaju. Kukaan ei tykkää toisen omasta. Voin aina halukkaalle esitellä naisellisen puoleni.
"Aivot tarttee sokeria"
Ketoositkin ovat sokeria. Ne ovat itseasiassa myös hiilihydraattia. Kemiassa hiilihydraatit ryhmitellään sokeriyksiköiden lukumäärän mukaan monosakkarideihin, disakkarideihin, oligosakkarideihin ja polysakkarideihin sekä koostumuksen mukaan heterosakkarideihin. Monosakkarideissa on 3–7 CH2O-perusyksikköä ja ne jaetaan aldooseihin ja ketooseihin C=O -ryhmän sijoittumisen mukaan.
"Rasvaa syömällä lihoo"
Miksi sitten rasvattomalla ruokavaliolla olevat lihovat kun vastaavasti karppaajat laihtuvat.
"Ihminen ei voi elää ilman hiilihydraatteja"
Ei ole tarkoituskaan. Vähennetään niitä vain tuntuvasti. Onko aivoissa jotain liikasokerin aiheuttamaa vikaa kun sotkee vähähiilihydraattisen ja hiilihydraatittoman aina keskenään.
"Hiilarit ovat yhtä välttämättömiä ravintoaineita kun rasvatkin."
Ennen vanhaan inuiittien ruokavalioon kuului vähintään puolet vuodesta päivittäin kutakuinkin pelkkää lihaa ja kalaa. Proteiinia meni suuhun paljon ja rasvaa vielä reilusti enemmän. Hiilihydraatteja vähän tai ei ollenkaan. Ei ollut vitamiinien puutostiloja, ei pettänyt keskushermosto, eivätkä muuttuneet käveleviksi asetonilähteiksi tahi syttyneet tuleen nuotion läheisyydessä.
"Ei ole mitään tietoa pitkäaikais vaikutuksista."
Kuitenkin pisimpään suomessakin karpanneet ovat aloittaneet yli 10 vuotta sitten. Ennen insuliinin löytymistä ja vuosia sen jälkeenkin diabeteksen ainoa hoitokeino oli todella niukan hiilihydraatin ruokavalio.
Kanadalainen antropologi ja tutkimusmatkailija Vilhjalmur Stefansson vietti vuosikausia VHH:lla tutkiessaan eskimoiden alueita 1900-luvun alussa. Kun hän ja muut hänen länsimaiset kollegansa eivät kärsineet millään muotoa ruokavaliostaan, kertoivat he siitä sen ajan tiedemaailmalle.
Tiedemaailma biokemisteineen ei uskonut, vaan vaati tarkempaa tutkimusta. Stefansson suostui kaverinsa kanssa jäämään sairaalaan lukkojen taakse tiukalle ruokavaliolle (100% ruoasta lihaa) useammaksi viikoksi, minkä jälkeen ruokavalion seurantaa jatkettiin vielä vuoden verran. Tutkimuksen tulokset julkaistiin Journal of the American Medical Associationissa (laajalevikkisin lääketieteen aikakauslehti) vuonna 1926. Tutkimus ei pystynyt todistamaan VHH:ta haitalliseksi. Vitamiinien puutostiloja ei ilmennyt, jne.
Myöhemmin, ollessaan 56 vuoden iässä, oltuaan yli 25 vuotta VHH:lla, Stefansson läpäisi lääkärintarkastuksen kirkkaasti. Hän oli keskimääräistä ikätoveriaan selvästi paremmassa kunnossa. Edes siihen aikaan vanhuksia usein vaivannut reuma ei osoittanut hänen kohdalla mitään ilmaantumisen merkkejä. Stefansson kuoli vuonna 1962 kun mittariin oli kertynyt vuosia yli 80.
Kyllä sitä tutkimustietoa tuntuu löytyvän, kohta jo sadan vuoden takaa. Voi toki vedota yksittäistapauksiin, mutta voisi samalla tarjota faktaa ja tutkimustietoa siitä miten kauhean turmiollista ja haitallista VHH on meille suomalaisille.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti