sunnuntai 14. elokuuta 2011

Koko perheen voimin.

Monessa yhteydessä on ihmisille osoittautunut ongelmaksi se että perheen tai kumppanin suhtautuminen toisen karppaamiseen on vähintäänkin nihkeää, usein suorastaan vastahankaista. En osaa tarkemmin sanoa onko tällaisessa tilanteessa sitten kyse niin pienestä painon tai terveyden parantamisesta, ettei kumppani ole huomioinut sitä toisen tarvetta parempaan elämänlaatuun. Parisuhteessa kuitenkin sen toisen huomioon ottaminen on aika tärkeää, elämäntavoissakin. Lukemani ja kuulemani perusteella karppaajat sallivat ongelmitta ei karppaavan puolisonsa tai kumppaninsa pitäytyä niissä aineksissa jotka tämä pitää itselleen tärkeinä, useimmiten leivästä ja perunasta ei haluta luopua.

Minä olen tässä kohden ilmeisesti hyvin onnellisessa asemassa koska elämänkumppanini oli ihan ensimmäisestä kommentista lähtien 100% mukana. Kotoa saatua tukea ja kannustusta ei pysty korvaamaan millään, vaikkakin vertaistuki eri muodoissaan on äärimmäisen palkitsevaa ja kannustavaa. Tästä mielettömän iso kiitos karppaus.info:lle. Lukemattomiin mieltä vaivanneisiin kohtiin olen minäkin sitä kautta saanut vastauksen, tai ainakin suunnan siitä mistä vastaus löytyy. Olen saanut esittää tyhmiäkin, moneen kertaan vatvottuja ja käsiteltyjä kysymyksiä koska ne on olleet minulle uusia. Ei ole tullut sitä tyypillistä foorumivastausta: Etkö osaa googlettaa.

Perheessämme alaikäisten lasten ei ole millään tavalla pakko pitäytyä vhh ruokavaliossa. Koulun ohella myös kotona on tarjolla juuri niitä aineksia, joihin ovat tottuneet ennen vanhempien karppaamista, näin halutessaan. Vaikka suurimmalta osin ovat lapsetkin mieltyneet ihan samaisiin ruokiin, on se aamumuro tai iltapala paahtis aika usein siellä toivelistalla. Se heille sallitaan mukisematta. Ehtivät kyllä itsekin sitten vartuttuaan miettimään miten haluavat sen puolen kohdaltaan hoitaa. Me näytämme vaihtoehdon mutta emme väitä lapsillekaan että tämä on se ainoa oikea tapa. Asiaa voidaan harkita sitten erikseen jos jollakulla terveydelliset syyt osoittavat toisin, kuten verensokeriin liittyvät ongelmat tai poikkeuksellinen lihominen. Kumpaakaan ei ole ollut havaittavissa.

Oman perheen lisäksi tähän "saatanalliseen" poikkiviralliseen "uskontoon" joksi media elämäntapaamme nyt nimittää, on liittynyt jo useampi lähisukulaisistammekin. Ja ilmeisesti ihan vain sen vuoksi että esimerkkimme on osoittautunut toimivaksi ilman mitään mediassa manattuja terveyshaittoja. Heillekään emme ole tapojamme tuputtaneet. Itse ovat osoittaneet mielenkiintoa ja tällöin kerromme niille jotka haluavat kuunnella. Paasaamatta tuomme ilmi miksi päädyimme mihinkin ratkaisuihin ja miten se on vaikuttanut. Loppu jää kuulian harteille päättää onko se mitä itselleen haluaa vai ei.

13.8.2011 Koltta 195cm / 145 kg (-50kg) & Bany: 163cm 76kg (-17kg)

4 kommenttia :

  1. Kiitokset Koltta blogista, sen avulla sain itsekin nyt aloitettua VHH:n. Toivottavasti jaksaa jatkaa kyseistä dieettiä nyt ainakin armeijaan asti. Suunnilleen samoissa painoissa ollaan nyt.

    VastaaPoista
  2. Samanlaiset ruokaohjeet lapsille niin teillä kuin meillä. Saavat syödä mitä haluavat...
    Meillä nuorimmaisen vatsavaivat paranivat kun siirryttiin juomaan punaista maitoa.

    VastaaPoista
  3. Juuri näi, Koltta. =) Kasvava lapsi kuluttaa kuitenkin hiilarinsa ihan siihen kasvamiseen ja muutenkin ne juoksee silloin kun meikä kävelee, touhuavat jotai koko ajan, jne. Ja muksuista makaronilaatikko on hyvää, sen heille sallin aina silloin tällöin. Mutta olen huomannut, että leivät jää homehtumaan ja esim. banaaniakaan eivät enää oikein tykkää syödä. Karkkipäivä on edelleen, mutta alle 100 g irtokarkkia riittää vallan hyvin ja kaikkea eivät välttämättä edes syö. (Meillä on sääntö että ensin syödään kunnon ateria ja sitten vasta karkit, no, jos on vaikka karppia kaalilootaa missä ei rasvassa ja maussa pihistellä, niin ei ne karkista niin välitä...)

    Kiitokset nautittavasta plokista ja leuanlouskuttamisesta karppipalstalla. Oot viihdyttävää virtuaaliseuraa!

    piparimuru palstalta

    VastaaPoista
  4. Mitenkään isäntäparinkaan ulkonäköä väheksymättä, voi mahoton miten komeita koiria!
    Blogisi on minulle melko uusi tuttavuus, lueskelen yövuoron hiljaisina hetkinä pikku hiljaa alusta asti. Ruokavalio on ennestään tuttu. Jo 2000-luvun alusta, kun se ei vielä ollut mikään mediailmiö. Nyt tosin takana on ollut (erinäisistä syistä) useampi "rappiovuosi" ja +30kg. Nyt olen taas alkanut kiinnittää huomiota omaan hyvinvointiini ja 10 kiloa on lähtenyt.
    (suhteellisen uusi) Puoliso saa edelleenkin syödä mitä moskaa haluaa. En ole mitenkään näkemyksiäni mainostanut, kerron jos kysytään. Uskon, että oma esimerkki on tässäkin tärkein. Kai ne ihmiset ympärilläkin jossain vaiheessa huomaavat kohentuneen olemuksen ja kiinnostuvat asiasta. Tuputtaminen on mielestäni (missä tahansa asiassa) enemmänkin vain haitaksi.
    -vanilla

    VastaaPoista