Kela & työkyvyttömyys

Tämä ei liity niinkään varsinaisesti karppaamiseen vaikka lopuksi sitäkin tutkailemme, vaan ihan jokaiseen työssäkäyvään mahdollisesti jossain vaiheessa elämää jos kaikki ei menekkään ihan nappiin ja putoa saappaat jalassa tai päädy auvoiseen vanhuuseläkkeeseen. Onneksi eläkkeenhakeminen ei ole vielä luultavasti vuosiin tai vuosikymmeniin minulle ajankohtaista, vaikkakin välillä terveys alkoi näyttämään siltä että hauta tulee nopeammin kuin edes puhe eläkkeen hakemisesta. Sen sijaan tuttavapiirissä ja sukulaisissa on useita sairaseläkkeellä olevia sekä päätöstä odottavia. Näistä kokemuksista on keskusteltu jonkin verran.

Sairaseläkkeen tai oikeammin kai pitäisi sanoa työkyvyttömyyseläkkeen tarkoitus on korvata "pitkäaikaisen työkyvyttömyyden aiheuttamaa ansiotulojen menetys". Työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää 18 - 62-vuotiaalle työntekijälle tai yrittäjälle, joka täyttää eläkkeen saamisen edellytykset. Ammatillinen kuntoutus on kuitenkin aina ensisijainen vaihtoehto työkyvyttömyyseläkkeeseen nähden. Työkyvyttömyyseläke myönnetään kuntoutustukena määräajaksi silloin, kun eläkkeenhakijan työkyvyn oletetaan palaavan hoito- tai kuntoutustoimenpitein. Muussa tapauksessa työkyvyttömyyseläke myönnetään toistaiseksi.

Keskityn tässä näihin hakijoihin, joiden työkyvyn ei ole hoitavien lääkäreiden mukaan oletettavissa palautua tai on käytännössä mahdotonta palautua. On pikkuhiljaa alkanut oikeasti ihmetyttämään Kelan ja hakemuksen tarkastava, päätökseen olennaisesti vaikuttavan läärin lausunnot ja toiminta. Ihan ensimmäiseksi minulle tulee mieleen että tämä lääkäri, joka potilasta näkemättä pystyy hakemusta puoltaneen lääkärin antamien tietojen pohjalta, täysin hoitavan lääkärin diagnoosin vastaisesti, järjestelmällisesti toteamaan ettei hakija ole vielä eläkekunnossa vaan yritetään kuntouttaa työelämään, hänen täytyy olla jonkinlainen kaikkivoipa henki tai muu vastaava olento tuhannen ja yhden yön tarinoista. Jos hän nyt on henkilö ollenkaan.

Otetaan ensimmäinen esimerkki. Monta kymmentä vuotta työelämässä ollut ahkerana pidetty mieshenkilö, jolla on reuma sekä selkärangan rappeuma. Sairasloma on jatkunut vuosi tolkulla. Kuntoutuksessakin on käyty annettujen ohjeiden ja päätösten mukaisesti. Aamu alkaa särkylääkkeellä että kykenee aamukuselle. Yhtäjaksoinen istuminen tai seisominen on mahdotonta kivuista johtuen. Kelan vastaus eläkehakemukseen oli että kuntoutetaan, jospa se tuosta vielä paranee työkykyiseksi.Reuma ja selkärangan rappeuma aiheuttaa sellaisen yhtälön että parannuskeinoa ei ole olemassakaan. Lääkärikin sen varmaan varsin hyvin tiesi. Lisäksi oli tiedossa että useista kuntoutukista huolimatta tilanne ei parantunut vaan kunnon huononeminen etenee oletettavalla tavalla. Tästä kaikesta huolimatta asiantuntijalääkäri sitten päätti ensimmäisen hakemuksen perusteella että odotellaan jos tämä vaikka paranee työkykyiseksi. Ilmeisesti ongelmaahan ei ole jos kyseessä olisi puolijumala tai kaikkivoipa pullonhenki. Mutta kun nyt oli kyseessä ihan tavallinen kuolevainen suomalainen mies. No ensimmäinen hakemus oli kielteinen ja toisella hakemuksella eläke sitten heltisi. Eihän se kipuja poistanut eikä helpota liikkumista yhtään mutta auttaa sekin sen verran ettei kaiken sen keskellä tarvitse murehtia mistä evästä pöytään.

Toinen hyvä esimerkki on yli 40 vuotta työelämässä ollut mies, takana pari sydänkohtausta, diabeetikko ja muutama muukin sisäkalujen toimintahäiriö. Diagnosoitu katkokävely, tehty pallolaajennus ja avosydänleikkaus. Eli rintalasta halki ja elimet esiin - operaatio. Normaalistihan tällaisestkin leikkauksesta on työkykyinen muutaman kuukauden sairaslomalla. Mutta kun rintalastan kivut estävät nostamasta mitää kilon painoista suurempaa. Katkokävely on edelleen haittanamassa päivittäisiaä askareita sairaslomalla ollessakin. Eläkeikä häämöttää siellä muutaman vuoden päässä. Useampi lääkäri arvioi ettei tule kuntouttamallakaan työkykyiseksi, ja mikäli tulee, ei se tule tapahtumaan ennen eläkeikää. Mutta kelan mielestä kokeillaan kuntouttamista. Eli silkkaa rahan haaskausta sairaaseen henkilöön joka kuitenkin pääsee kohta eläkkeelle ja jonka kuntouttamisen on leikkaava sekä hoitava lääkäri todennut toivottomaksi. Toinen tai kolmas hakemus sentään palautti myönteisen vastauksen.

Nämä olivat vain pari esimerkkiä, joita tosin riittää vielä muutama lisää mutta ei taida kukaan jaksaa lukea loppupäivää samaa palatusta kappale kappaleelta. Näitä on siis useita, samansisältöisiä tapauksia joilla samanlainen kohtalo - ensin kielteinen ja sitten myönteinen päätös. Eivät he toki tuossa päätösten välissä ehtineet juurikaan lisää sairastua jo entisten lisäksi. Kaiketi sillä on ainakin työllistävä vaikutus jos jokainen hakemus pitää laittaa kahdesti ja käsitellä kahdesti. Tuplatyö, tuplapalkka?

Ymmärrän että Kelan on pyrittävä eväämään eläke sellaisilta henkilöiltä jotka todennäköisesti pystyisivät palaamaan työelämään tai ainakin kortistoon kuntouttamisen tai uudelleenkouluttamisen myötä. Sitä en kuitenkaan ymmärrä että mikä tarkoitus on tällä pääsääntöisesti tapahtuvalla suoraan kieltävällä päätöksellä ensimmäiseen hakemukseen. Onko se vain automaatti jolla nostetaan kynnystä uuden hakemuksen jättämiseksi, joka tuntuu useinmiten johtavan sitten myöntävään päätökseen jos tilanne on yhtä selvä kuin esimerkkitapauksissa - eli hakemus käsitellään yksilöllisesti vasta toisella kerralla. Kannattaako siis laittaa pari hakemusta peräkkäin, vaikka viikon välein ja unohtaa sen ensimmäisen olemassaolo, se kun törmää tuohon tyrmäys-automaattiin joka tapauksessa.

Karppaajan kannalta katsottuna näiden kertomieni henkilöiden kohtalo on sinänsä mielenkiintoinen että toisistaan tietämättä kumpainenkin on sittemmin vaihtanut elämäntapansa vähähiilihydraattisempaan suuntaan (allekirjoittaneen mitenkään vaikuttamatta asiaan) ja saanut jonkin verran lievitystä oireisiinsa. Reumaa sairastava henkilö pystyy hivenen paremmin liikkumaan ja toimimaan eikä jäykkyys ainakaan tunnu niin musertavalta, mutta ongelmat kuuluvat selvästi voimistuvan jos tästä linjasta lipeää. Särkylääkkeistä niillä ei ole eroon päästy mutta liikkuminen on ollut selvästi helpompaa. Sydänvaivoista ja diabeteksesta kärsivällä henkilöllä on ollut koko leikkauksen jälkeisen ajan ongelmia elimistöön kertyvän nesteen kanssa ja tätä on jouduttu säännöllisesti sairaalassa hoitamaan. Kas kummaa, hänkin kertoi että sairaalakäyntejä ei ole enää tarvittu hiilihydraattien vähentämisen jälkee. Neste ei enää kerrykkään elimistöön entiseen malliin. Yksittäistapauksia toki mutta mielenkiintoinen positiivinen reaktio kahdessa täysin erilaisessa tapauksessa.